Ihana Langkawi 26.1.-10.2.2017

Voihan ihana Langkawi näimme jälleen! <3

Olimme noin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran Malesiassa Langkawilla ja molemmat ihastuimme paikkaan täysin. Saimme silloin tehdä monia asioita mitä oli haaveillut reissuilla tekevän ja ihan kohtuu hintaan. Silloin Langkawilla ei ollut kauheasti turisteja liikenteessä. Turistit olivat enemmän muita aasialaisia jotka olivat tulleet lomailemaan paratiisisaarelle. Toki en tiedä vaikuttiko turismiin silloin tapahtunut Air Asianin lentoturma. Tämä turma oli hieman meilläkin silloin pelkona, koska lensimme silloin Singaporesta Langkawille kyseisen firman koneella ja turmasta silloin oli kulunut vain pari kuukautta. Mutta onneksi lennot ovat menneet hyvin. Eläminen Langkawilla silloin ei ollut kauhean kallistakaan, mutta tällä kertaa asiat olivat hieman muuttuneet.

Nyt Langkawilla oli enemmän ympäri maailmaa turisteja sekä hinnat olivat selvästi nousseet. Mutta onneksi paikalliset olivat edelleen todella aidosti ystävällisiä ja puheliaita. Malesialaiset ovat suurimmaksi osaksi muslimeita ja naiset ovat pukeutuneet kaapuihin, joista näkyi osalla vain silmät. Toki heillä on myös varmaan suhtautuminen pukeutumiseensa myös rentoutunut, koska nuoremmilla naisilla oli värikkäämpiä vaatteita ja huivi kiedottu peittämään hiukset ja kaulan. Tästä johtuen, minuun hieman kohdistui pitkiä katseita, koska ja minä kuljin lyhyissä ja heidän silmiinsä paljastavissa vaatteissa. Mutta tähän vain täytyi tottua.

Ensimmäinen hotelli oli eri aluella missä olimme aiemmin majoittuneet. Tämä hotelli sijaitsi luoteessa, pohjoisemmassa kuin aiemmin olleet hotellimme. Tällä alueella olimme käyneet vain tutustumassa pikaisesti. Hotelli oli todella isolla tontilla ja huoneet eivät olleet päätalossa, vaan sijoiteltuna ympäri tonttia pari kerroksisiin taloihin joissa yhdessä talossa oli varmaan kymmenisen huonetta. Sisäänkirjautumisen jälkeen meidät ohjattiin tällaiseen pieneen ”autoon”/kärryyn joka otti meidät kyytiin ja kuski vei meidät huoneeseen. Huoneemme oli onneksi ihan päätalon vieressä. Huoneeseen mennessä katolla oli muutamia apinoita toivottamassa meidät tervetulleeksi 😀 Talojen ympärillä olikin paljon puita, joissa oli erilaisia eläimiä mm.apinoita, oravia ja erilaisia lintuja. Näimmekin eräänä päivänä todella hienon pelikaania muistuttavan linnun, joka oli oli nimeltään Buceros bicornis eli keisarisarvinokka. Ensimmäinen päivä menikin tosiaan siihen kun kuljimme thaimaasta lautalle ja lautalta hotellille. Kaikken tähän meni 12tuntia. Huhh. Mutta tulipa tosiaan kokeiltua hieman erilaista siirtymistä paikasta toiseen. Illalla oman hotellin ravintolaan syömään. Oli hieman nälkä!

Koska tämä alue mihin majoituimme oli meille vieras, täytyi meidän seuraavana päivänä lähteä metsästämään pankkiautomaattia. Emme olleet vaihtaneet lentokentällä kuin hieman rahaa, koska kurssit kyseisissä paikoissa on pääsääntöisesti huonompia kuin kaupungissa. Kysyimme hotellin respasta, että onko tässä lähellä ja heidän mukaansa vain lentokentällä. Päätimme että lähdemme taksilla kentälle. Hetken odoteltua taksia, jota ei kuulunut, päätimme ottaa jalat alle ja kävellä lentokentälle tai johonkin siihen suuntaan. Noh, kävelimme sitten lipposilla sille aluellee missä olimme viimeksi olleet ja matkaahan tuli sitten huimat 12km ja aikaa meni kävelemiseen sen 2tuntia! Voin kertoa että kuumassa 30 asteen lämmössä, auringon paahteessa, huonoilla kengillä ja ilman vettä tämä matka oli aivan kamala. Mutta löysimme automaatin ja kävimme samalla katselemassa hieman basaareja, joista Teemu löysikin niistä pari reissupaitaa. Kävimme samalla kaupassa ja tällä kertaa otimme taksin takaisin hotellille. Taksikuski hieman naureskeli meille, kun kerroimme kävelleen tämän matkan juuri jalkaisin. Se päivä olikin sitten aikalailla siinä. Illalla meille oli hotellin maksama kiinalaisen uuden vuoden takia illallinen varattuna. Tämä oli buffet-ruokailu, joista vain juomat piti erikseen maksaa. Ravintolaan saavuttua, paikat oli varattu meidän nimellä. Palvelu oli hyvää. Ruoka ihan ok. Kiinalaisten jälkiruoat oli aika outoja.

Aamupalalle mentäessä meitä odotti aika hauska näky. Apinat olivat vallanneet ravintolan edustan tilan, kuulemma tulevat myös sisälle jos joku jättää oven vahingossa auki. Lauantai pyhitettiin auringon otolle ja varasimme seuraavaksi pariksi päiväksi skootterin, joka maksoi 80 ringgittiä eli alta 20€.

Sunnuntaina lähdimme katsomaan krokotiilipuistoa, joka sijaitsi lähellä hotellia. Paikka oli ihan ok. Krokotiileista oli hyvin kerrottu infoa ja heidän tavoistaan elää. Toki osilla oli aika pienet tilat olla, mutta suurimmaksi osaksi omaan silmään ihan viihtyisä paikka krokoille. Saimme lippuluukulta ostaa samalla pari ruokapussia, joista saisimme heittää napsuja krokotiilien poikasille. Se oli ihan mukavaa hommaa, kun löysimme hieman syrjäisemmän paikan missä ei ollut muut turistit heittelemässä napsuja. Krokotiilit olivat kyllä pelottavan näköisiä ja kokoisia! Niitä alkoi kyllä kunnioittamaan, mahtavia otuksia.

   

Menimme sitten toiseen paikkaan Oriental Villageen, joka oli paikkana meille jo tuttu. Aiemmin olimme olleet siellä sellaisten veden päällä olevien isojen kuplien sisällä kikkailemassa, ajoimme mönkijöillä metsässä sekä vaijerivaunulla menimme vuoren päälle, josta oli hienot näkymät alas. Nyt kävimme oikeastaan vähän verestämässä muistia ja katsomassa oliko paikka muuttunut mihinkään. Tämän jälkeen menimme vielä hieman ajelemaan ja löysimme yhden vesiputouksen, joka oli keinotekoinen harmillisesti. Toki se oli ihan hieno.

Seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan skootterilla uudelleen Oriental Villagen suuntaan. Nyt menimme katsomaan Seven Fells vesiputousta. Alueelle saavuttaessa parkkipaikalla oli pöydällä istumassa joukko miehiä ja yksi tuli sieltä meidän luo ja alkoi kinumaan rahaa skootterin pysäköinnistä. Tämä lippu taisi maksaa 1ringgettiä, eli ei onneksi paljon mitään. Lähdimme muiden turistien perässä kohti ylämäkeä ja metsää. Rappusia HIEMAN kiivetessä pääsimme perille. Vesiputous oli onneksi nyt luonnonmukainen ja ihan nätti. Paikalla oli vain muutamia turisteja meidän lisäksi, monet olivat köllöttelemässä vesiputouksen alapuolilla olevissa ns.lähteissä/puteissa.

   

Takaisin lähtiessä huomasin tien, joka meni vielä ylös päin ja sieltä tulevan alas porukkaa. Pakkohan se oli lähteä katsastamaan mitä sieltä löytyy. Rappuset löytyi ja ei muutakun taas rappusia ylös vain. Ylös päästyä voin kertoa, että sen päivän jalkatreeni tuli tehtyä 😀 Ylhäällä oli alue, josta vesi lähti putoamaan vuorta alas. Siellä oli myös pikkuisia puroja, joista pitkin paikalliset ja turistit laskivat pyllymäkeä. Alas lähtiessä päätimme laskea rappuset ja summaksi saimme ylhäältä ihan alas kaikkineensa noin 640 rappusta! Ei ole kumma että jalat olivat hapoilla.

Jatkoimme skootterilla matkaa saaren koillisosaan, jossa emme oikeastaan olleet käyneet aiemmin. Siellä olisi kartan mukaan jossain ollut vesiputous, mutta kyseisestä paikasta ei ollut mitään mainintaa missää tieviitassa, joten se jäi näkemättä. Menimme sitten käymään Langkawi Wildlife Park & Bird Paradisessa. Saimme taas ostaa pussukat, joissa oli paljon erilaista ruokaa napsuista porkkanoihin ja salaatinlehtiin. Enismmäisenä tuli erilaisia lintuja. Saimme alussa kädestä syöttää flamingoja sekä tipuja.

 

Sai silittää kotkaa sekä muita pikkulintuja. Käsiimme laitettiin pieniä siemeniä ja hetken päästä kädet olivat täynnä kauniin värikkäitä pieni lintuja. Niitä oli ihan joka paikassa. Myös minun lenkkarit olisivat maistuneet joillekkin linnuille, koittivat niitä näykkiä.

Sitten Teemun käteen lensi pikkuisen isompi kauniin viherä lintu. Se alkoi koko ajan hivuttautumaan Teemun ruokapussukkaa kohti ja alkoi nokallansa repiä sitä auki 😀 Lintu sai sen hieman rikki ja nokki pussista auringonkukansiemeniä. Se kaivaminen oli varmaan hieman työlästä, koska hetken kuluttua kyseinen lintu hyppäsi minun käteen jonka vieressä oli pussi auki ja lintu istui kädellä ja noukki pussista röyhkeästi siemeniä suuhunsa. haha. Hienosti lintu osasi perkata siemenen sisällön esiin jonka sitten vain söi. Lintu oli tosi pehmeä ja lämmin. Ihana nyssykkä. Lintua sai silitellä siinä samalla. Tässä lintu istui varmaan 15min, ennenkuin koitti mennä uudelleen Teemun pussille. Laskettiin lintu meidän penkille ja siihen hieman herkku siemeniä sivuun, jotta saa jatkaa rauhassa syömistään.

Matkalla tuli sitten vastaan ison pöydän päällä keskellä kujaa valtava python käärme ja toinen erilainen käärme oli työntekijän niskalla. Saimme silittää pöydällä makaavaa pythonia ja sen jälkeen työntekijä alkoi kysymään haluanko ottaa hänen käärmeensä syliin. Ensin kieltäydyin kunniasta, mutta olihan se käärme sitten kuitenkin pakko ottaa syliin. Aikamoinen käärme oli, varmaan joku kuristajakäärme se oli lajiltaan. Painava ja aika pehmeä. Luulin käärmeiden olevan enemmän limaisia, mutta niiden iho tuntui ihan kivalta. Käärme pääsi myös Teemun syliin ja meidän molempien ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset.

Tästä lähtiessä harmittelimme, että olikohan pöydällä oleva käärme huumattu, koska se ei liikkunut siinä yhtään. Se tuo aina näissä paikoissa huonon mielen. Aika kaksipiippuista käydä tällaisissa eläintarhoissa, koska ei sitä oikeasti tiedä millaiset oltavat heillä on. Toki se on aina eri asia, jos joku eläin ei vain enää pärjää luonnossa ja on ns.pakko ottaa se tällaisiin paikkoihin, jotta se saisi elää. Mutta harmittelun jälkeen bongasimme aavikkoketun, joka oli niin ihana, saisko semmosen kotiin Ziralle kaveriksi.

Sekä Teemu ihastui pesukarhuihin. Niille sai antaa ruokaa sellaisten verkkoon laitettujen putkien kautta. Ensin tiputimme napsut siitä maahan, mutta pesukarhut osasivat ottaa ne niistä putkista. Oli kyllä söpöä, kun ne otti suoraan Teemun kädestä napsuja.

Syötimme myös suoraan kädestä pupuja, peuraa, sturtseja sekä emuja. Nämä isot linnut oli kyllä pelottavia ja uhkaavia. En meinannut uskaltaa antaa kättä heille, mutta paikan työntekijä oli siinä vieressä ja näytti ensin mallia kuinka se sen herkkunsa ottaa suuhun. Aika tökkimistä oli käteen. Tästä paikasta jäi ihan hyvä mieli. Eläimillä oli isot tilat olla ja kaikki oli siistin näköisiä ja työntekijät mukavan oloisia.

Hotellin ravintolan pihalla viihdykkeenä iltaisin toimi kaksi kissaa. Tyttö ja poika kissat selvästi. Tyttö oli aika viimeisillään raskaana ja kolli oli iso ääninen kaveri. He tulivat eräänä iltana huuteleen lasiovien ja ikkunoiden taakse ruokaa ja pääsivätkin sisälle useaan otteeseen. Tarjoilijat alkuun koittivat niitä häätää pois, mutta antoivat loppupeleissä periksi kisuille. Emme saaneet ravintolan sisällä annettua heille mitään syötävää. Käärein kanan palasen paperiin ja vein sen lähtiessämme tyttökisulle. Pieni hotki sen suurella vauhdilla. Hän oli alkuun hieman arka. Kolli katsoi vain kauempaa tilannetta. Koitimme lähteä siitä sitten omaan huoneeseen, mutta se olikin hieman haastavampaa ja sydäntä särkevämpää. Tämä tyttö kissa ihastui Teemuun selvästi ja olisi lähtenyt meidän mukaan. Hetki siinä oltiin niiden kanssa ja lähdimme sitten sisälle. Viimeisenä aamuna tyttö kisua ei enää näkynyt, mutta kolli huuteli taas isoon ääneen ruokaa. Nappasin lähtiessä makkaraleikkelen ravintolasta ja vein sen kollille. Hän ei oikein uskaltanut tulla käteni lähelle, mutta söi kuitenkin isolla ruokahalulla makkaran pois. Tuli hyvä mieli, kun sai molemmille kisuille annettua ruokaa. Olivat aika nälkiintyneen näköisiä, mutta siistejä.

Seuraavana päivänä oli hotellin vaihto, joka oli meille entuudestaan tuttu. Valitsimme sen uudelleen, koska se miljöö oli todella kaunis omalla privaatilla rannallansa. Hotelli sijaitsi tällä turistialuella, jossa on kaikki tarvittava. Hotelli paikkana oli edelleen ihan ok, mutta henkilökunta ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin edellisessä paikassa. Toki hotellin ravintolassa oli kissaemo kolmen pennun kanssa viihdyttämässä asiakkaita. He hoitivat sen osuuden hyvin. Se ollaan nyt huomattu, kuinka paljon hotellin henkilökunta ja tunnelma tekee meille asiakkaille. He luovat ison osan siitä, viihtyykö hotellin asiakkaat kuinka hotellissaan. Hotellihuoneenkaan ei loppujen lopuksi tarvitse itselle olla niin hieno, toki siinä on omat luksuksensa jos huone on hieno. Olimmekin aikalailla rennosti tämän viikon hotellin aluella ja pelasimme tennistä ja kävimme kuntosalilla. Tennis on kyllä sellainen laji minulle, että hermot menee aika nopeasti ja mailan voisin siinä hajoittaa 😀 Teemulle hyvää viihdettä, kun riehun toisella puolella verkkoa. Varmaan johtuu siitä, kun ei hallitse sitä mailaa ja tekniikkaa ei ole. Mukavaa hommaa jos pallo meni kutakuinkin sinne mihin sen tarkoitti ja peli kulki edes hieman. Olisi ihan mielenkiintoista ottaa muutama harjoitustunti suomesta, jos vaikka innostuisi pelaamaan 😀

Viikko vierähti oikeastaan auringossa ja hieman shoppaillessa.

     

Kuntosali oli aika erikoinen, vanha ja vaarallinen. Seinillä oli moneen kertaan ilmaistu, kuinka hotelli ei ole velvollinen mihinkään vahinkokorvauksiin, ole vastuussa ihmisen hengestä jne. Mukavaa treeniä siinä sitten vain 😀

Viikon auringossa köllöttelyn jälkeen ostimme vesiskootterilla mentävän saarihyppelyn. Edellisellä kerralla tämä oli super mukavaa hommaa ja saimme olla kahdestaan oppaan kanssa, joka oli asunut 2000-luvun vaihteessa jonkin aikaa suomessa. Opas kysyikin silloin Teemulta ”Otatko sina kalja?” Nyt meillä oli meidän lisäksi toinen nuori pariskunta oppaan lisäksi. Saimme ihan mukavan oppaan tälläkin kertaa, mutta se vähän häiristi, kun ei saanut olla pelkästään oppaan kanssa. Pääsimme valitsemaan ensin vesiskootterimme ja saimme mennä jo ajelemaan rannan läheisyyteen. Noh..Teemu siinä sitten hieman innostui ja teki aaltoja ja sitten kääntyessä toiseen suuntaan koko vesiskootteri meni nurin ja me lennettiin veteen siinä rytäkässä. Mitään ei sattunut, säikähdettiin vain, tai minä ainakin vedin pienet hermot siinä ;D Mutta verraten edelliseen skootteriin, tämä oli paljon pienempi ja heikompi kuin edellisellä kerralla. Viimeksi se oli todella varman oloinen ja ajoimme sillä todella lujaa ja samallalailla kuin tässä tehdessä. Omituista, että antavat turisteille ajettavaksi tällaisia huonompilaatuisia ajopelejä. Pääsimme siitä kuitenkin lähtemään rauhassa.

Menimme tuttuihin paikkoihin, ihan mukava päästä ottamaan nyt kuvia niistä saarista. Harmi kun tämäkin oli muuttunut niin, että erääseen saareen oli suuret jonot ja sinne pääsymaksu. Aiemmin tilanne täysin päinvastainen. Mutta siellä saarella oli sellainen tarina taustalla, kuin itse saari muistuttaa selällään makaavaa lasta odottavaa äitiä. Ja saaren sisällä on jonkinlainen lampi. Taru kertoo, nainen oli rakastunut ja saanut lapsen, joka oli kuollut seitsemän päivän päästä syntymästä ja lapsi on haudattu veden alle. Jos vedessä ui, se edesauttaa raskaaksi tulemista. Nyt vedessä ei uinut paljon naisia, mutta edellisellä kerralla naisia oli paljon.

 

Kävimme myös kauniilla saarella jossa saimme olla 40minuuttia. Istuin rannalla jalat vedessä ja kaivelin simpukoita. Edellisellä kerralla löysin todella ison simpukan veden alta. Otin sen silloin mukaani ja se onkin meillä kotona esillä muiden simpukoiden kanssa.

Sain myös ajella itse vesiskootterilla. Alkuun pelotti, mutta kyllä sitä vauhtia alkoi siinä sitten tulemaan ja innostuin. Tästä rannalta sitten menimme takaisin omalle rannalle. Rantaan tullessa matkakaverimme ei hidastanut vauhtia tarpeeksi, joten kolautti oman vesiskootterinsa meihin ja sen nokka meni vähän solmuun. Opas siinä vähän kauhtui, mutta sai lyötyä nokan takaisin paikalleen ja oli siinä hieman että hyshys asiasta. Rannalla oli jo uusi matkaseurue tulossa samalle retkelle ja oppaamme lähti siitä aika nopeasti uudelle kierrokselle. Tämä reissu meillä kesti klo 9-14.

Loppupäivät meni salilla, tennistä pelatessa ja aurinkoa ottaessa.

Meille kävi yhdessä ravintolassa vähän köpelösti, turtien huijaaminen. Kävimme eräässä ravintolassa, jota oli kehuttu Tripadvisorissa. Katsoimme ruokalistoja ja puhuimme,että ompa halpaa. Tilasimme saman annoksen, kebabit. Tarjoilija tottakai otti listat meiltä pois, mutta voi kun olisi pyytänyt ne jättämään. Ruuat nimittäin syötyämme ja laskua tilattuamme, ruuan hinta oli laskussa melkein kolminkertainen! Sanoin asiasta heti tarjoilijalle ja hän oli ihmeissään. Sitten hän tuli listan kanssa siihen minulle, että katso tässä on hinnat. Olin että, ei tämä ollut meidän hintana. Menin katsomaan heti heidän muita listoja ja löysin juuri ne listat mitkä oli meidän pöydässä olleet (olivat eri kohdassa kuin muut listat). Mutta siinä oli tehty niin, että vanha hinta oli sutattu tussilla ja kirjoitettu uusi hinta siihen viereen. Eri värisellä tussilla kuin millä ne muut oli kirjoitettu. Sanoin siitä että aaa, jaa tässä oli meillä ollessa eri hinta mutta nyt se on sutattu. Tiskillä ollut nainen katsoi minua jännästi. Noh, ei siinä muu auttanut kuin maksaa lasku ja lähteä pois. Mutta voin kertoa, että ei tullut kiitosta, koska ruokakaan ei ollut juuri minkään makuista ja annoskoko todella pieni. Eli mitä tästä opimme. Jos ruokalistassa on hinnat kirjattu käsin, pidä lista itselläsi. Tai jos omassa päässä hälytyskellot soivat, niin pidä se lista 😀

Kävimme pariin otteeseen Sugar nimisessä ravintolassa. Siellä oli hyvä henkilökunta ja ruoka hyvää. Viimeisellä kerralla sieltä lähtiessämme toinen tarjoilija miehistä alkoi minulle sanomaan, että ”hieno hattu sinulla, anna minulle se”. En alkuun saanut puheesta selvää ja kysyin että anteeksi mitä sanoit. Siihen tarjoilija ”haluan sinun hatun, se on hieno, haluan sen 😀 ” ja kauhea naurua siihen päälle. Oli aika hämmentävä tilanne, mutta saipa meidät lähtemään hymyissä suin. Suosittelen siellä käymistä. Samoin myös Fat Cupido niminen ravintola oli super hyvä. Olimme edellisellä kertaa olleet siellä syömässä ja se oli edelleen Tripadvisorin mukaan suosituin ravintola koko Langkawilla. Palvelu pelaa ja ruoka myös. Tähän ravintolaan tehdään paljon varauksia ennakkoon, mutta meille löytyi molemmille kerroille paikat. Sielläkin viimeisellä kerralla ollessa ravintolan naistarjoilija sanoi, että ”alkupalat pitää sitten syöttää toisille”. Nauroimme tätä. Alkupalat syötyämme, nainen kysyi minulta ”noh syöttikö hän sinulle?” Olin että ei..hehe.. Siihen nainen ”mitä, saanko kuristaa häntä” sanoin että anna palaa 😀 sitten nainen tarttui kunnon kyynerpää otteella Teemua kurkun ympäriltä kiinni ja naureskeli. Sitten hän sanoi Teemulle, että ”noni, syötä hänelle nyt omasta ruuasta jotain”. Teemu antoi sitten minulle palasen ruuastaan ja nainen oli tyytyväinen ja kehui että kyllä on suloinen mies. Kaikkea sitä ruokailuiden yhteydessä voi sattua 😀

 

Seuraavana matkakohteena on Kuala Lumpur. Siitä seuraavaksi.

-S-M