Amed 2.3-3.3.2017

Amedissa emme olisi kuin yhden yön ja saavuimme onneksi hyvissä ajoin klo14.00 hotellille. Olin katsonut hotellia varatessa, että hotelli olisi suomalaisten omistuksessa ja olin odottanut, että vastaanotossa olisi päässyt mahdollisesti puhumaan Suomea. Mutta ei ihan. Vastaanottoa ei ollut ja henkilökunta oli jotenkin ihan pihalla meidän tulosta. Kaikki tapahtui todella hitaasti. Esimerkiksi meidän piti vähä väliä kysyä saammeko avaimen, onko aamupalaa jne. Respan poika ei oikein toiminut sujuvasti. Kysyimme samalla, että saako heidän kauttaan lippuja seuraavaan kohteeseen Gilille. Kuulemma saisi ja ihan kohtuu hinnalla menon sinne 250 000 rupiaa. Jäimme kuitenkin miettimään ja lupasimme palata kohta asiaan.

Mutta saimme sitten laukkujen kantajan omaan huoneeseen. Huone oli korkelle sijoittuva bambumaja. Se oli sopiva yhteen yöhön. Olisin kyllä kuvien perusteella odottanut hieman kauniimpaa, mutta se sai kelvata.

Huoneeseen asettumisen jälkeen palasimme takaisin hotellin ravintolaan. Sielläkään henkilökunnalla ei ollut mikään kiire tuoda meille ruokalistoja tai palvella. Onneksi ruoka osoittautui maittavaksi.

Menimme respalle uudelleen ja keskustelemaan kyydistä. Siellä ei enää ollut sama poika, vaan eri. Aloimme keskustelemaan että olisimme saaneet edellisen kanssa kyydin Gilille hintaan 250 000, mutta tämä työntekijä oli kauhuissaan ettei heiltä niin halvalla saa. Hänen mukaansa hinta olisi 400 000 rupiaa meno sinne. Tästä koitimme keskustella, mutta tuloksetta. Lähdimme tielle ja etsimään kauppaa sekä jotain matkanjärjestäjää. Järjestäjä onneksi löytyi vähän matkan päässä. Tämä oli joku hostelli/ravintola/matkanjärjestäjä kombinaatio. Siihen tuli pariskunta ja he alkoivat selvittelemään saavatko meille paikat varattua. Mies koitti soittaa kahta puhelinta käyttäen kuulemma eri numeroihin, mutta kukaan ei vastannut. Lupasivat kuitenkin järjestää meille kyydin seuraavalle päivälle klo 09.00 ja joku tulee meitä silloin hakemaan hotellilta. Tämä järjestäjä mies oli kuulemma aiemmin ollut monta vuotta töissä meidän Santai hotellissa. Tiesi sen takia heti paikan. He tarjosivat meille liput taas siihen 250 000, jonka maksaisimme lautalle mentäessä. Olimme jo lähteneet, kunnes minun oli pakko palata sinne ja tahtoa joku käyntikortti heiltä, jotta osaamme soittaa heille, jos kyytiä ei saavu. Jäi nimittäin hieman orpo olo, kun emme saaneet mitään vahvistusta onko kyyti meille järjestetty vai ei. Oli vain pakko luottaa taas vieraisiin ihmisiin.

Illalla menimme altaalle uiskentelemaan ja sukeltelemaan. Sekä kävimme rannalla kiikkumassa 🙂

Aamulla herätessä meille oli tuotu parvekkeelle pannu kahvia sekä pari kuppia. Oli ihana ele heiltä. Kahvin juotua menimme alas aamupalalle. Aamupala onneksi kuului huoneen hintaan ja saimme valita listalta mitä halusimme syödä. Valmistuksessa meni valitettavan kauan ja saimme hotkia ruuan, jotta pääsemme jännittämään respalle kyydin mahdollista saapumista. Saapuminen oli myös ilmoitettu ajalle klo 8-9 välillä tulee hakemaan, mahdollisesti klo8.30.

Noh, siinä odottelimme 30 minuuttia ja onneksi auto saapui pihaan. Matka jatkui kohti lauttaa, jossa ostimme samalla menon Gili Trawangille sekä paluun sieltä suoraan lentokentälle. Saimme kaiken tämän meidän mielestä edullisesti 1 800 000 rupiaa kahdesta henkilöstä. Matkalaukut jaoteltiin kahteen pinoon. Toisessa oli menijät Gili Trawangille ja toisessa Gili Meno sekä Air. Jäimme siihen odottelemaan liput taskussa kunnes saapui pikavene. Paikalliset naiset alkoivat kantamaan turistien laukkuja ja jännäsimme sivusta koska laukut molskahtavat veteen, kun niitä nostettiin veneen katolle kyytiin. Kaikki säästyivät onneksi kuivina. Nousimme veneeseen ja matka alkoi kohti Giliä <3

-SMH

Bali, Ubud 28.2-2.3.2017

Ubud 28.2-2.3.2017

Matka jatkui aamupalan jälkeen kohti Ubudia. Matka ei kestänyt onneksi kuin vain kaksi tuntia. Saavuimme hotellille noin klo 14.00. Saimme saapuessa pienen tervetulias seremonian. Hotellin henkilökunta pamautti isoa kelloa sisääntulossa, joka merkitsi sitä, että hotelliin on saapunut uusia vieraita. Sen jälkeen keskelle otsaamme laitettiin pyhää vettä, johon painettiin muutama riisinjyvä. Sekä  molempien oikeaan käteen laitettiin puna-musta-valkea ystävänauha. Tämä merkitsi sitä, että ”kaikki on yhtä”. Henkilökunnan nainen luetteli ne kaikki asiat jotka yhdistyvät nauhan myötä. Niitä asioita oli esimerkiksi ihmiset, luonto, jumalat jne. Tämän jälkeen meidät ohjattiin sisälle sohville istumaan sekä tarjoiltiin tervetulias maljat. Huoneille mentäessä hotellin eteen saapui pieni golfkärryä muistuttava auto, johon laitettiin tavaramme sekä saimme pienen kierroksen hotellin ympäristöön.

           

Hotellihuone oli aivan mahtava! Emme olleet aiemmin nähneet sellaista. Sisään saavuttiin pienestä tupla ovesta, josta avautui näkymä eteisen pieneen puutarhaan. Lattia oli täynnä vettä ja kaloja sekä seinästä valui pieni suihkulähde. Tämän jälkeen tuli olohuone, joka sijaitsi ulkona (toki katto oli pään päällä). Olohuoneen vieressä oli oma pieni uima-allas, johon myös laski vettä seinästä. Altaan vierestä mentiin päätilaan, jossa oli hieno sänky meitä odottamassa sekä iso kylpyhuone, jossa oli seinä osittain auki ulkoilmaan ja olohuoneeseen. Täällä vain haukkoi henkeä, kun kaikki oli kaunista.

    

Olimme hotellin aulassa varanneet samantien hotellin tarjoaman matkan Ubudin nähtävyyksille. Saimme maksua vastaan kohteliaan miehen, joka kierrätti meitä kolmessa paikassa. Ensimmäinen pysäkki oli vesiputous. Kuski jäi odottamaan meitä autolle ja me menimme kaksin katsomaan nähtävyyttä. Vesiputoukselle piti laskea portaita alas, josta tuli näkyviin kaunis putous.

   

Toisena paikkana meillä oli riisiterassi. Tästä olin nähny kirjoissa sekä netissä paljon kuvia. Paikka oli todella kaunis ja vihreä. Kävimme ensin syömässä riisiterassin viereisessä pienessä ravintolassa. Saimme matkalta mukaan oppaan. Sovimme, että maksamme hänelle jonkun summan kierroksen päätteeksi. Matkallahän kertoi tästä riisiterassista sekä siellä kasvavista heinistä, joita paikalliset taiteilijat käyttävät maalatessa sutina. Heinä oli todella pehmeää ja sileää. Uskon että sillä sai hyvää jälkeä maalauksiin. Opas antoi minulle seinästä tupon käteen (juurineen päivineen), että tee siitä itsellesi suti, mutta ei se olisi pysynyt matkan aikana hengissä. 😀 Jollain sillalla näimme ison hämähäkin, joka oli kämmenen kokoinen jalkoineen. Tämä laji oli Balin suurin hämähäkki, mutta ei oppaan mukaan myrkyllinen. Mutta todella ällöttävä se ainakin oli! Kierroksella tuli erilaisia pisteitä, jotka ohittaessa piti antaa riisipellon työntekijöille jonkinlainen pääsymaksu, jotta pääsi pidemmälle. Minimi hinta oli 10 000 rupiaa ja se piti maksaa setelinä, ei kolikkoina. Koitin eräälle antaa summan kolikkoina, mutta hän ei sitä huolinut. Meinasi matka loppua siihen, mutta saimme vaihdettua seteleitä keskenään ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kun tulimme takaisin alas, vastassa oli nainen joka kantoi isolla kepillä kahta koria. Näihin hän varmaan laittaa keräämänsä riisit tai muuta vastaavaa. Saimme ottaa kuvia hänen kanssaan sekä oppaan kanssa. Toki hänelle piti tästä maksaa jonkinlainen tippi. Oppaamme oli kyllä todella innokas tanssija. Hän kertoikin kierroksen lopuksi, että hän tanssii erilaisissa seremonioissa ja pitää erilaisia naamareita ja asuja, jotka hän itse valmistaa. Opas soitti meille puhelimestaan musiikkia, jonka mukaan hän tanssii, sekä näytti kuvia instagramistaan. Hän pyysikin minua seuraamaan itseään instassa.

              

Viimeinen alue olikin pikainen reissu. Täällä kävimme katsomassa isohkoja valkoisia lintuja. Lintuja oli tuhansia puiden latvoissa. Linnut kuskimme mukaan ovat koittaneet asettua muualle, mutta tällä alueella on kuulemma niin hyvä henki, että he palaavat aina sinne takaisin.

Illalla söimme omassa hotellissa. Palvelu ja ruoka oli erinomaista, jokseenkin hieman hintavaa. lllalla kävimme pimeän tullen lähikaupassa, joka sijaitsi hotellin lähellä olevalla tiellä. Sinne mentäessä pitkällä sisääntulo kujalla olikin koira joka haukkui. Emme oikein tienneet onko se kulkukoira vai hotellin vahtikoira, mutta joka tapauksessa sai kävellä hiljempaa vähän sivussa. Vastaan tuli portilla myös vartija, joka koitti komentaa koiraa, mutta ei tehnyt muuta asian suhteen. Onneksi koira ei tullut kohti. Tämän jälkeen vielä pieni pulahdus omassa altaassa ja nukkumaan.

Meille ei kuulunut aamupala hotellihuoneeseen, joten aiemmin vararuuaksi ostamani puuro pelasti ubudin aamut. Kävimme katsastamassa kuntosalin, joka oli todella hienolla alueella. Seiniä ei ollut, pelkästään katos. Ja maisema oli riisipelloille. Kelpasi treenata. Ainoa iso miinus siinä oli, kun hotelli piti kukkoja TODELLA pienissä punoshäkeissä. Niissä kukot eivät pääseet liikkumaan ollenkaan. Nämä kukot olivat varmaan myös taistelukukkoja, joka on heidän maassaan laillista ja järjestävät hotellilla silloin tällöin turnajaisia. Me kyselimme henkilökunnalta, miksi kukot ovat näissä häkeissä, miksi ei vapaana. Eivät osanneet vastata tai halunneet vastata. Jätimme heille myös lähtiessä palautelappuun asiasta kysymyksiä. Se oli niin julman näköistä sekä surkean kuuloista. Kukot eivät kiekuneet iloisesti vaan surullisesti.

Järkytyksen jälkeen hyppäsimme hotellin ilmaiskyytiin. Kävimme Ubudin keskustassa, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä hotellilta. Kävimme siellä syömässä sekä varasimme kyydityksen huomiselle seuraavaan kohteeseen Amediin (600 000 =40€ rupiaa kyyti). Illalla kävimme taas omassa hotellin ravintolassa syömässä.

 

Olimme ilmottautuneet aamulle klo8 chakrajoogaa. Teemu lähti myös testaamaan miltä se jooga oikein tuntuu. Tämä oli myös minulle ensimmäinen kerta, kun olen ohjatulla tunnilla. Joogasimme ryhmän kanssa hotellin temppelialueen vieressä nurmikolla jumppamattojen päällä. Mies oli oikein rauhallinen, mukava ja opasti todella hyvin kuinka mennä asentoihin. Teemua hän kävi vähä väliä korjaamassa ;D haha. Huomasi kyllä, kuinka kankeaksi sitä olikaan taas muuttunut.

Tämän jälkeen vielä pikainen suihku ja kyyti tuli hakemaan klo11.

-SMH

 

Bali, Seminyak 21.2-27.2.2017

Saavuimme Seminyakiin hotellille ja saimme laukkujen kantajan mukaan, hän oli noin 40-50vuotias mies. Hän kantoi laukut huoneeseen ja esitteli paikat. Sitten hän jäi vain kädet selän takana odottelemaan sängyn viereen. Siinä Teemulle huikkasin, että haluaako se nyt jotain tippiä kun se vain seisoo tuossa ja ei sano mitään. Teemu sille sitten, että haluatko sä tippiä kun seisot siinä. Mies siihen, että ihan teidän mukaan..eli ei muutako kaivaan rahapussia. Löysin 5 000 setelin, joka ei siis ole suuri summa. Mies katsoi sitä ja lähti nyrpeänä pois. Meillä ei ole juurikaan ollut tapana antaa kantajalle tippiä, muutako tulevassa paikassa Ubudissa olisimme voineet antaa sen palvelutason takia, mutta se tilanne meni siinä niin nopeasti, että jäi antamatta. Tipit hotellille, olemme antaneet aina lähtiessä joko jätetty seteletiä huoneeseen tai respassa oleviin tippi boxeihin. Itelle jäi tästä kantajasta todella paha maku suuhun ja valitettavasti se tuntui vaikuttavan alkuun koko hotelliin. Huoneessa oli kuitenkin mukavat ylläykset. Tervetulias hedelmäkori sekä iso kukkakimppu 🙂 Meinimme syömään hotellin ravintolaan ja sen taso oli kyllä sellainen, että rahat pois asiakkaalta ja palvelu huonoa. Eli kallista ja ruoka oli mautonta ja mitätöntä sekä palvelu huonoa, erityisesti vanhemmalta mieheltä, joka oli niin olevinaan siellä. Tarkkaili koko ajan muita työntekijöitä ja selvästi valitti heille koko ajan jostain. Nuoremmat siellä oli mukavempia, mutta harmillisesti puhuivat aika huonoa englantia, joten kommunikointi oli vaikeaa.

   

Päivällä menimme vielä Legianin ostoskadulle, sama katu missä toisessa päässä oli baarikatu. Kadulla kävimme monessa eri kaupassa ja ei oikein meinannut löytyä ostettavia tuotteita. Minä halusin uudet pirteät bikinit ja Teemu hihattoman hienon paidan. Ne onneksi löytyi, mutta varmaan 3km päästä. Kävimme syömässä saksalaisessa ravintolassa, jossa oli mukava mies tarjoilija ja ruoka oli ihan hyvää. Balilla on aika harvoissa paikoissa ciideriä myynnissä. Täällä maistoin jotain paikallista ciideriä, mutta se ei ollut niin hyvää kuin Bali cider.

Keskiviikko ja torstai vierähti altaalla ollessa. Pejantaina kävimme ottamassa kuvia rannalla, jossa oli todella isoja aaltoja. Rannalta sai kävellä aika pitkästi eteenpäin mereen, jotta pääsi vähääkään lähelle aaltoja. Kuvaaminen oli aika hauskaa. Saimme leikkiä hienossa säässä aaltojen kanssa.

 

Menimme kuvausten jälkeen rantabaariin/ravintolaan juomille. Tilasin taas pari ciideriä, jota olin jo maistanut saksalaisessa ravintolassa. Nyt maistoin mansikkaa, oli kyllä aikamoista kuraa. Juomia nauttiessa, meidän pöydän luona alkoi pörräämään vähä väliä erilaisia kauppiaita. Oli erilaisia koruja, sharonkeja, tauluja, maalauksia, pienois veneitä, leijoja, tatuointeja, jousipyssyjä jne..alkoi ottamaan hieman pannuun kaupustelijat. Mutta ostin minä heiltä yhden valko-sinisen sharongin, jota voi käyttää vaatteena ja myöhemmin suomessa esim.huivina. Sekä toiselta myyjältä ostin kaksi nilkkakorua. Sain korut ja sharongit tingattua aika alas heidän lähtöhinnastaan. Olin aiemmin sanonut eräälle naiselle, joka kauppasi koruja, että en tarvitse. Ostin toiselta sitten kuitenkin korut. No tämä aikaisempi nainen käveli uudelleen meidän ohi ja huomasi minulla nilkoissa olevat korut. Hän alkoi siinä sitten valittamaan, että ”et ostanut häneltä niitä koruja..sinä sanoit ettet halua ja nyt sinulla on joltain toiselta ostettuna korut. Osta minulta, saat samalla hinnalla millä olit ostanut nuo korut”. Koitin pyydellä häneltä moneen kertaan anteeksi, etten ostanut sinulta koruja. Mutta hän istui hiekalla varmaan 5-10min ruikuttaen asiasta. Minulla alkoi menemään hermot rouvaan. En enää häntä kunnolla huomioinut ja hän lähti siitä nyrpeänä pois. Illalla minulle sitten tuli flunssa ja kuume.

Lauantai meni huoneessa flunssaa parantaessa. Sunnuntaina kävimme ottamassa lisää kuvia aalloissa, koska ei saatu vielä täydellistä profiilikuvaa. Sekä menimme samaan ravintolaan taas istumaan hetkeksi. Ja taas siinä alkoi kuhina käymään. Siihen tuli sitten taas se sama ruikuttaja rouva inisemään edellisestä tapaamisesta. Jaksoin kuunnella häntä taas sen 5min, kunnes sanoin että okei, minä ostan jotain. Tällä tavoin pääsin hänestä eroon, mutta en saanut tingattua niin hyvin enää kuin olisin halunnut. Mutta pääsimpähän eroon hänestä 😀 win win tilanne molemmille. Illalla menimme uudelleen kyseiseen ravintolaan istumaan säkkituoleille, jotka oli ihanasta levitetty ravintolan edustalle.  Ruoka oli hyvää ja jaksoin vielä sairaana istua siinä tovin ja kuunnella livebändin soittavan vieressä. Se oli sellainen tunnelma, mitä olin ajatellut Balin olevan. Rentoa musiikkia, hyvää mieltä, meri pauhaa vieressä, saa löhöillä lamppujen alla rannalla ja ruoka on hyvää.

Maanantai olikin viimeinen päivä Seminykissa. Varasin hotellin respan vieressä olevasta matkan järjestäjältä kyydityksen seuraavaan kohteeseen Ubudiin. Siinä menikin hetki, kun hinta määräytyi sen mukaan missä päin Ubudia meidän hotelli sijaitsee. Minä en sitä osannut sanoa ja siinä yhdessä alettiin kaivamaan hotellia kartoilta. Hinta oli kalliimpi versio, koska hotelli ei sijainnut keskustassa. Kyyti tulisi hakemaan meitä seuraavana päivänä klo12. Jännä odotimme sinne saapumista, koska monet blogit ja matkaajat olivat kehuneet Ubudia. Jospa pääsisi vihdoin kokeilemaan joogaa. Tästä kirjoitankin sitten seuraavassa osiossa.

-SMH

Indonesia Bali, Kuta 13.2-21.2.2017

Indonesiassa Balilla olimme useassa paikassa, joten katson järkevämmäksi pilkkoa sen moneen osaan, sekä oma alue Gilin saarten Trawangan.

Saavuimme Balin Kuta aluelle illalla noin klo 23.00 aikoihin. Hotellin respan henkilökunnan mies kyseli, että mistä ollaan ja kuinka sanoa heidän kielellään ”kiitos – Terima kasih” sekä ”ole hyvä – Sama sama”.  Siinä ei paljoa muuta kerennyt enää tekemään, kuin hakemaan jostain kaupasta vettä. Oltiin kyllä taas sekaisinkaupassa valuutan kanssa, koska nyt sai nostettua itselle miljoonia 😀 eli nollien määrä seteleissä oli melkoinen.

Meille onneksi täälläkin kuului hotellimajoitukseen aamupala, joten perinteisesti aamu alkoi aamupalalla. Aamupala paikkoja oli kaksi. Toinen oli buffet tyyppinen sekä toinen oli ihana rauhallinen omassa suljetussa tilassa. Olimmekin koko hotellissa olo ajan tässä rauhallisemmassa versiossa. Saimme tilata listalta kaiken mitä halusimme ja kaksi naista palveli meitä alusta loppuun saakka. Olivat oikein miellyttäviä ja ystävällisiä. Oli hieman kuninkaallinen olo siellä. 😉 Toki kun itse ei ole tottunut tällaiseen palveluun, alkoi jatkuva kysely hieman loppu ajasta nyppimään. Mutta siinä täytyi vain ajatella, että se on heidän työnsä kysyä halutaanko me vielä lisää ruokaa ja että onhan meillä kaikki hyvin.

Hotelli sijaitsi rantakadulla ison kauppakeskuksen naapurissa ja päädyimmekin heti sinne ostoksille. Hinnat merkkivaatteissa oli aika korkeat, samaa tasoa kuin suomessa. Mutta löysimme paikallisten vaatemerkkien kerroksen ja sieltä molemmat löysimme hieman ostettavaa. Täällä shoppailussa koittaa aina pitää hieman järjen mukana, että tuleeko minun käytettyä tätä suomessa kesällä tai muuna vuoden aikana. Säästyy vaatekaapin turhalta täyttymiseltä. Löysin kauniin viininpunaisen topin, joka sopii suomessa käytettäväksi myös. Tämä on hieman lyhyt ehkä omaan makuuni, mutta onneksi omistaa korkeampi vyötäröisiä housuja. Illalla kävi sitten taas niin, että Teemulle tuli huono olo ja sitten flunssa.

Keskiviikko ja torstai meni pääsääntöisesti huoneessa ja altaalla ollessa ja Teemun levätessä.

Perjantaina lähdettiin etsimään vielä toista kauppakeskusta, joka oli lähellä Seminyak paikkaa. Tänne käveli teitä pitkin noin 45min ja rantaa pitkin 30min. Täältä löysin sitten Zarasta ihanat seilori tyyliset shortsit sekä varasin itselleni kampaajalle ajan! Olin edellisenä päivänä googlaillut paikkakunnan parhaimpia kampaamoita ja tätä Rob Peetom Spa Hair Beautya kehuttiin monessa paikkaa, jokseenkin kallis heidän hintatasoonsa nähden.

Hotellin alue oli todella rehevä. Todella iso ja hyvin hoidettu puutarha. Löytyi kaikenlaisia kukkia, puita ja vettä sekä isoja kultakaloja ja muita pienempiä mustia kaloja. Sekä Balilla on joka paikassa todella paljon erilaisia patsaita ja temppeleitä. Osa patsaista on todella ilkeän näköisiä ja osa ystävällisemmän sekä hassun näköisiä. Koitin Ubudissa ollessa kysyä eräältä oppaalta, että mitä eroa näillä patsailla on, mutta hän ei osannut sanoa siihen mitään. Tai osannut sanoa englanniksi tai ei ymmärtänyt minun kysymystä. Mutta se liittyy siihen, kun Bali on jumalten saari ja paikalliset palvovat eri jumalia ja pitävät erilaisia seremonioita sekä seremonioita aika ajoin. Ilkeän näköiset patsaat esittävät demoneita. Balilla on myös vahvasti esillä erilaiset taidemuodot. Patsaiden lisäksi esillä oli veistoksia, maalauksia, piirrustuksia ja paljon erilaisia käsitöitä. Hotellin kadulla oli myös pari erilaista taidetarvike kauppaa, josta jokaiselle taiteilijalle löytyy varmasti tarvittavat välineet työskentelyynsä.

       

Kävimme myös hotellin lähellä sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa syömässä ja juomassa tervetuliasjuomat. Sieltä sai myös gluteenitonta pizzaa, joten pakkohan sitä oli maistaa! Sekä tervetuliaisjuomaksi otin mohiton. En yleensä tilaa mohitoa, koska ne eivät ole maistuneet hyviltä. Mutta tämä! Ai että se oli taivaallista. Aivan super hyvä ja raikas. Myös jäätelöt olivat minun mielestäni hyviä.

Hotellin ravintolan ruuat olivat myös ihan ok. Ravintola sijaitsi rantakadun varrella. Näkymät oli todella kauniit. Ja totta kai kadulla riitti myös paljon kaupustelijoita. Kuvassa herra kauppasi henna-tatuointeja.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdin klo12 itekseni kävelemään rantaa pitkin kampaajalle. Ranta oli sellainen ”surffaajien paratiisi”. Lautoja oli joka puolella sekä todella moni mies tuli tarjoamaan minulle surffaukseen opetusta ja kaljaa. En lähtenyt ottamaan mitään opetusta surffaukseen, aallot siellä kuitenkin on aika isoja ja näin jo mielessäni, kuinka palaisin merestä naama auki, kun lauta on osunut minua päähän 😀 Sekä en ole mikään mestari uimarikaan. Surffaus jäikin meiltä kokonaan kokeilematta koko Balilla oloaikana. Ehkä ensi kerralla olemme rohkeampia sen suhteen.

Kampaajan aika oli varattu klo13, joten kerkesin hyvin katsella vielä kauppakeskusta. Kampaajaksi minulle tuli nuorehko mies stailaaja. Hän oli oikein ystävällinen ja puhui ihan hyvää englantia. Hän siinä kyseli mitä haluan tehdä hiuksilleni ja kerroin että latvat pois sekä juuri täytyy värjätä, se on kamala! 😀 Hän siinä katseli muutamaa hiusväri tupsua ja kysyi sitten apua kokeeneemmalta seniori stailaajalta. Hän tuli siihen vielä kyselemään, että mikä minulla on ajatuksena hiuksissa, onko liukuväri? Sehän se oli ja miehet saivat minulle sopivan sävyn valittua. Hiusvärin vaikuttaessa, minulle tuotiin latte sekä joku keksi. Latte oli kyllä super luksusta siihen väliin. Hiukset minulla pesi joku alempi, ehkä harjoittelija, poika. Hän oli hieman aran oloinen värin kanssa, jottei tumma tyviväri sotke minun vaaleita latvoja samalla. Pesun tuoli oli myös ihana, sain pesun ajaksi hieronnan. Kyllä minua hemmoteltiin siinä, ai että 😀 Hiukset olivat auringossa menneet aika kuivaksi, joten stailaaja otti aika reilusti latvoja pois. Vähän siinä harmitti, mutta lopputulos oli todella hyvä. Värjäys, leikkuu ja hiusten föönaus tuli maksamaan 800 000 rupiaa, eli noin 60€. Suosittelen kyllä tätä paikkaa, jos joku haluaa lähteä testaamaan ulkomailla kampaajalla oloa. Oli aika mielenkiintoista.

Illalla lähdimme baarikadulle. Tästä tuli matkalla hieman erimielisyyttä, että missä suunnalla katu sijaitsee. Minä olin kattonut omasta mielestä tarkasti mistä pitää kääntyä milloinkin. Kyllä alkoi hymy tuleen korviin asti, kun olin kerrankin oikeassa paikan suhteen! 😀 En onneksi antanut periksi tässä asiassa.Hehe. Löysimme yhden baarin, jossa sattui olemaan livebändi ja he soittivat rockimpaa musiikkia. Sehän sopi meille. Soittivat paljon ACDC:tä sekä Nirvanaa jne. Heiltä sai myös pyytää toivebiisejä 50 000 rupian hinnalla. Paljon porukka kävi toivomassa biisejä, sekä yleisö kävi laulamassa heidän kanssaan lavalla asti. Meno oli kyllä koko ajan hyvä.

Sunnuntai meni sitten siinä auringossa köllötellessä. Maanantaille otettiin hieronnat. Mulle niska-hartia ja Teemulle sport. Hierontapaikka oli hotellin alakerrassa ja todella kauniissa tilassa. Hierojat olivat todella hyviä. Ah ihanaa. Hotellin alueella oli myös kolme kissaa, jotka kävivät morjestelmassa päivän mittaan hotellin vieraita.

Hieronnan ja syönnin jälkeen menimme hotellia vastapäätä olevaan Water Bom vesipuistoon. Paikka oli kyllä huippu! Paljon erilaisia liukumäkiä. Toinen toistaan hurjempia. Saimmekin ensimmäisiin kaveriksi kaksi lasta, jotka olivat perheensä kanssa tulleet Australiasta lomailemaan. Tytön nimi oli April ja hän oli 11vuotias. Hän jutteli minulle kaikennäköistä ja pahoitteli, kun ei tiennyt missa tarkalleen Suomi sijaitsee. Sain kehujakin tältä, että en näytä kuulemma ollenkaan 30 vuotiaalta vaan ennemmin 20 vuotiaalta. Hänen siskonsa oli 32 v. ja hän oli kuulemma vanhan näköinen 😀 Lapset tsemppasivat meitä parissa ensimmäisessä liukumäessä. Näyttivät meille aina ensin mallia, kuinka mennä lukumäkeen ja ettei se ole niin kamalaa. Aika söpöä. Kamalimmat ja samalla parhaimmat oli sellaisia, missä mentiin sellaiseen pieneen sukkulaan/koppiin seisomaan alustan päälle. Näissä ohjestettiin kunnolla kuinka pitää pitää käsiä ja jalkoja koko liu’un ajan. Sitten alkoi kuulumaan lähtölaskenta ja se lattia katosi jalkojen alta. Kääääk. Näitä oli kaksi erilaista. Ensimmäinen oli todella lyhyt, meni 5 sekunnissa alas. Sitten viimeisimpien joukossa oli samanlainen sukkula, todella korkealla ja todella pikä. Liuku meni ylös ja alas ja välillä sumutti vettä sen vaudin keskellä. Järkyttävän ihanaa 😀 Olisi kyllä harmittanut itseä, jos ei olisi uskaltanut mennä kaikkiin liukumäkiin. Mutta kamalin ja oikeasti pelottavin liukumäki oli Teemun lempilasku. Oltiin kumirenkaalla kaksin ja sitten se lähti laskuun alas ja yhtäkkiä PYSTYSEINÄÄ pitkin tooodella ylös ja sieltä selkä edellä vauhdilla alas! Meistä onkin tästä tulostettu kuva ja mun ilme on just sellainen miltä se tuntu (kuvaa en kehtaa laittaa tänne esille 😀 ). Pelkäsin aivan kamalasti. En lähtenyt enää uudestaan siihen 😀

Tiistaina olikin hotellin vaihto Seminyak alueeseen. Tilasimme hotellin respasta meille taksin ja menimme odottelemaan taksin saapumista pihalle. Siihen ilmestyi sitten kaksi miestä, jotka heti alkoivat kyselemään mihin ollaan menossa ja halutaanko kyyti. He olivat sitä ennen joka päivä huudelleet jo taksia. Menimme hetkeksi siinä sekaisin, että oliko tämä nyt meidän taksikuski ja aloimme kyselemään hintaa uudelle hotellille. Onneksi siihen heti saapui ihan oikeia taksi ja hän huikkasi meille, että tilasitteko te taksin. Onneksi emme ottaneet näitä kyselijä taksia, koska he sanoivat kolminkertaisen hinnan kyydille, mitä se oli mittaritaksissa. Joten tässä taas huomasi, että pitää ottaa mittarillinen taksi! Balilaiset tuntuvat olevan aika uteliaita turisteja kohtaan. Kadulla todella moni huuteli ja kyseli mistä ollaan ja kauanko olemme olleet täällä.

Seuraavassa osiossa kirjoitan sitten Seminyakista.

 

-SMH

Komea Kuala Lumpur 10.2-13.2.2017

Kuala Lumpur

10.2.-13.2.2017

Langkawilta lähdettiin aamupalan jälkeen lentokentälle. Lento kesti onneksi vain 1,5h. Perille saavuimme klo 13.30 maissa. Lentokenttä oli iso! Seuraava tehtävä olisi taas saada taksikyyti hotellille. Lentokentällä oli onneksi hyvät ohjeet missä taksipiste sijaitsee, sekä varoituskylttejä taksihuijareista. Näitä pimeitä taksikuskeja riitti matkanvarrella, mutta päätimme mennä virallisia teitä kohti taksia. Saimme taksilipukkeen ja kävelimme taksien lähtöpaikalle. Saimme taksikuskiksi 71 vuotiaan valkoiseen kaapuun pukeutuneen vanhan miehen. Hän oli hahmo. Hän puhui vain Teemulle, mutta ei se minua haitannut. Vastailin ja kommentoin jos halusin. Miehen nimi oli Mohammad. Hän puhui isästään, politiikasta ja jalkapallosta. Sekä kuinka hän on aikoinaan opiskellut kiinaa ja osaa keskustella kiinalaisten asiakkaiden kanssa. Hotellille päästyämme sovimme, että Mohammad tulee hakemaan meidät takaisin lentokentälle 13 päivä. Hän antoi myös oman numeronsa, jos suunnitelmiin tulee meidän osaltamme muutosta.

Hotelli oli keskellä kaupunkia. Sekä hotellihuone oli iso. Kunnon asunto josta ei puuttunut mitään.

Hotellilta pääsi katsomaan kävellen kaupungin isoimpia nähtävyyksiä. Syötyämme menimme katsomaan kaupungin korkeinta ”Menara”tornia. Näköalatornista oli huikeat näkymät, korkeutta rakennuksella oli 421 metriä.

 

Täältä lähdettyämme, menimme toista tornia katsomaan -Petronas toweria/Twin toweria eli kaksoistorneja. Tämä oli komea näky. Tornien juurella oli moni kerroksinen hieno kauppakeskus, josta ei puuttunut kyllä mitään vaatekauppaa. Löyty H&M:stä Louis Vuittoniin. Tällä kertaa kiersimme muutaman putiikin nopeasti ja menimme kuvaamaan tornia ulkoapäin lisää. Täällä oli edelleen joulu ja uuden vuoden tunnelmat menossa, joten ulkoa löytyi kaikenlaisia jouluisia rakennelmia.

  

Lauantaina menimme uudelleen kaksoistornien kauppakeskukseen shoppailemaan. Nyt katselimme useat kaupat, myös ne joihin ei välttämättä muualla olisi ”uskaltanut” mennä sisään (mm. Marc Jacobs, Louis Vuitton, Gucci jne). Useimmissa myymälöissä oli kyllä palvelu kohdillaan, tätä suomeen lisää. Kauppakeskuksessa oli myös yläkerrassa iso elokuvateatteri, johon menimmekin katsomaan Split elokuvan. Elokuva oli kyllä hyvä! Teemu innostui lopussa näytettävästä elokuvahahmosta 😀 Mutta ei siitä sen enempää. Illalla menimme katsomaan jalkapalloa paikalliseen pubiin, koska Arsenalin peli oli alkamassa. Pubissa saimme ruoan päällisiksi vielä ilmaisen jäätelöannoksen. Se oli mukava yllätys. Pelin jälkeen menimme vielä drinksuille. Kaikki coctailit olivat uusia tuttavuuksia meille ja otimme ne, jotka kuulostivat hyviltä. Loppu tulokset olivat aika mielenkiintoiset 😀 Coctailit olivat myös esitetty pelikorttien muodossa, mukava uusi idea esitellä drinksuja.

Sunnuntaina päätimme lähteä hieman eri paikkaan seikkailemaan ja kävelimme Central Markettiin. Tai yritimme kävellä helposti sinne. Kuala Lumpur on kyllä sekava, jos yrittää kartan kanssa ensimmäistä kertaa kierrellä 😀 Menimme matkan aikana intialaiskorttelin läpi ja tuli kyllä sellainen tunne, että onneksi on päivä ja onneksi Teemu on minun vierellä. Miehiä oli kadut aivan täynnä ja katseita riitti. Minulla olisi varmaan pitänyt olla pidempää vaatetta päällä sillä hetkellä. Noh, tästä selvittyämme ja hermoja menettäessä pyörimme ympäriinsä etsien tätä Central kauppakeskusta, sen pitäisi olla hyvä ostospaikka. Emme löytäneet ja kysyimme poliisilta apua. Hän alkoi viittomaan eteenpäin ja sanoi sen olevan jonkin matkaa edessä päin tietyn rakennuksen kohdalla. Kiitettyämme, lähdimme tarpomaan takaisin päin sinne mistä olimme tulleet. Vihdoin ja viimein löysimme kyseisen paikan. Paikka oli vanha ja rähjäinen..kuin iso basaari olisi vain laitettu rakennuksen sisälle, eli ei siis mitään ihmeellistä nähtävää. Muistoesineitä ja tuliaisia nyt tietenkin sieltä pystyi helposti ostamaan. Ostimmekin kaksoistornien pikkuisen patsaan. Emme menneet edes siellä syömään, vaikka nälkä oli kamala. Lähdimme kiinalaiskorttelin kautta takaisin hotellille. Onneksi tämä kortteli oli mukavampi kävellä.Yhden bussipysäkin kohdalla oli tällaisia huikeita sarjakuva ukkeleita patsaina!

Kävimme pikaisesti hotellin aulassa ja katsoimme missä Hard Rock Cafe ravintola sijaitsee. Se olikin ihan vieressä, joten jatkoimme matkaa sinne. Koska minulla on gluteenin yliherkkyys ja joudun syömään rajoitetusti, mietin aina ravintolaan mennessä, että kysynkö heiltä onko gluteenittomia ruoka-annoksia. Usein jätän tämän kysymyksen kysymättä, mutta nyt päätin kysyä Hard Rockissa, koska se on kuitenkin aika iso ketju. Noh, olisi voinut jättää kysymättä 😀 Kysyin meitä ensin palvelleelta tarjoilijalta asiasta ja hänen ilmeensä oli heti sellainen että ”öööö mistä toi nainen puhuu..” Hän lupasi kuitenkin selvittää heti asiaa. Sitten meni pieni hetki ja tuli toinen tarjoilija kysymään, että onko tilaus otettu jo vastaan. Sanoin hänelle että on osittain, mutta hänen kolleegansa juuri selvittää minulle asiaa, että saako teiltä gluteenittomia ruoka-annoksia. Hänen ilmeensä meni samanlaiseksi ja hän lupasi myös selvittää asiaa keittiöstä. Nooh! Sitten meni taas pieni hetki, kun tuli kolmas mies. Hän puhui hyvää englantia ja esitteli itsensä päälliköksi. Hän selvensi ettei heiltä valitettavasti saa gluteenittomia tuotteita, koska heidän keittiössä ei riitä kapasiteetti, jotta ruoka olisi viljatonta. Kiittelin kovasti vaivannäöstä ja päällikkö jatkoi matkaansa. Tässä tuli taas sellainen hetki, että voi kun olisi pitänyt vain suunsa kiinni. Mutta sain todella hyvää palvelua kerrankin asian tiimoilta ;D Löysin ruokalistalta minulle sopivan annoksen ja kohta olo oli taas mukava, kun sai murua rinnan alle.

 

Illalla menimme katsomaan uudelleen kaksoistorneja otimme lisää kuvia eri puolilta rakennusta. Paikalla oli monia muitakin turisteja räpsimässä kuvia komeasta rakennuksesta.

   

Maanantaina kävimme aamulla vielä kuntosalilla sekä jännityksellä odotimme tuleeko sovittu taksikuskimme hakemaan meitä. Olimme lauantaina kylläkin jo puhuneet hänen kanssaan puhelimessa, koska meidän täytyi aikastaa tunnilla sovittua ajan kohtaa, koska lentokentällä menisi kuitenkin enemmän aikaa kuin olimme aikaisemmin ajatelleet. Joten kuski tuli kuin tulikin hakemaan meitä sovitusti klo 14.00. Ja pääsimme matkaamaan seuraavaa maata kohti, joka on Indonesian Bali. Tästä lisää seuraavassa..

 

-SMH

Ihana Langkawi 26.1.-10.2.2017

Voihan ihana Langkawi näimme jälleen! <3

Olimme noin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran Malesiassa Langkawilla ja molemmat ihastuimme paikkaan täysin. Saimme silloin tehdä monia asioita mitä oli haaveillut reissuilla tekevän ja ihan kohtuu hintaan. Silloin Langkawilla ei ollut kauheasti turisteja liikenteessä. Turistit olivat enemmän muita aasialaisia jotka olivat tulleet lomailemaan paratiisisaarelle. Toki en tiedä vaikuttiko turismiin silloin tapahtunut Air Asianin lentoturma. Tämä turma oli hieman meilläkin silloin pelkona, koska lensimme silloin Singaporesta Langkawille kyseisen firman koneella ja turmasta silloin oli kulunut vain pari kuukautta. Mutta onneksi lennot ovat menneet hyvin. Eläminen Langkawilla silloin ei ollut kauhean kallistakaan, mutta tällä kertaa asiat olivat hieman muuttuneet.

Nyt Langkawilla oli enemmän ympäri maailmaa turisteja sekä hinnat olivat selvästi nousseet. Mutta onneksi paikalliset olivat edelleen todella aidosti ystävällisiä ja puheliaita. Malesialaiset ovat suurimmaksi osaksi muslimeita ja naiset ovat pukeutuneet kaapuihin, joista näkyi osalla vain silmät. Toki heillä on myös varmaan suhtautuminen pukeutumiseensa myös rentoutunut, koska nuoremmilla naisilla oli värikkäämpiä vaatteita ja huivi kiedottu peittämään hiukset ja kaulan. Tästä johtuen, minuun hieman kohdistui pitkiä katseita, koska ja minä kuljin lyhyissä ja heidän silmiinsä paljastavissa vaatteissa. Mutta tähän vain täytyi tottua.

Ensimmäinen hotelli oli eri aluella missä olimme aiemmin majoittuneet. Tämä hotelli sijaitsi luoteessa, pohjoisemmassa kuin aiemmin olleet hotellimme. Tällä alueella olimme käyneet vain tutustumassa pikaisesti. Hotelli oli todella isolla tontilla ja huoneet eivät olleet päätalossa, vaan sijoiteltuna ympäri tonttia pari kerroksisiin taloihin joissa yhdessä talossa oli varmaan kymmenisen huonetta. Sisäänkirjautumisen jälkeen meidät ohjattiin tällaiseen pieneen ”autoon”/kärryyn joka otti meidät kyytiin ja kuski vei meidät huoneeseen. Huoneemme oli onneksi ihan päätalon vieressä. Huoneeseen mennessä katolla oli muutamia apinoita toivottamassa meidät tervetulleeksi 😀 Talojen ympärillä olikin paljon puita, joissa oli erilaisia eläimiä mm.apinoita, oravia ja erilaisia lintuja. Näimmekin eräänä päivänä todella hienon pelikaania muistuttavan linnun, joka oli oli nimeltään Buceros bicornis eli keisarisarvinokka. Ensimmäinen päivä menikin tosiaan siihen kun kuljimme thaimaasta lautalle ja lautalta hotellille. Kaikken tähän meni 12tuntia. Huhh. Mutta tulipa tosiaan kokeiltua hieman erilaista siirtymistä paikasta toiseen. Illalla oman hotellin ravintolaan syömään. Oli hieman nälkä!

Koska tämä alue mihin majoituimme oli meille vieras, täytyi meidän seuraavana päivänä lähteä metsästämään pankkiautomaattia. Emme olleet vaihtaneet lentokentällä kuin hieman rahaa, koska kurssit kyseisissä paikoissa on pääsääntöisesti huonompia kuin kaupungissa. Kysyimme hotellin respasta, että onko tässä lähellä ja heidän mukaansa vain lentokentällä. Päätimme että lähdemme taksilla kentälle. Hetken odoteltua taksia, jota ei kuulunut, päätimme ottaa jalat alle ja kävellä lentokentälle tai johonkin siihen suuntaan. Noh, kävelimme sitten lipposilla sille aluellee missä olimme viimeksi olleet ja matkaahan tuli sitten huimat 12km ja aikaa meni kävelemiseen sen 2tuntia! Voin kertoa että kuumassa 30 asteen lämmössä, auringon paahteessa, huonoilla kengillä ja ilman vettä tämä matka oli aivan kamala. Mutta löysimme automaatin ja kävimme samalla katselemassa hieman basaareja, joista Teemu löysikin niistä pari reissupaitaa. Kävimme samalla kaupassa ja tällä kertaa otimme taksin takaisin hotellille. Taksikuski hieman naureskeli meille, kun kerroimme kävelleen tämän matkan juuri jalkaisin. Se päivä olikin sitten aikalailla siinä. Illalla meille oli hotellin maksama kiinalaisen uuden vuoden takia illallinen varattuna. Tämä oli buffet-ruokailu, joista vain juomat piti erikseen maksaa. Ravintolaan saavuttua, paikat oli varattu meidän nimellä. Palvelu oli hyvää. Ruoka ihan ok. Kiinalaisten jälkiruoat oli aika outoja.

Aamupalalle mentäessä meitä odotti aika hauska näky. Apinat olivat vallanneet ravintolan edustan tilan, kuulemma tulevat myös sisälle jos joku jättää oven vahingossa auki. Lauantai pyhitettiin auringon otolle ja varasimme seuraavaksi pariksi päiväksi skootterin, joka maksoi 80 ringgittiä eli alta 20€.

Sunnuntaina lähdimme katsomaan krokotiilipuistoa, joka sijaitsi lähellä hotellia. Paikka oli ihan ok. Krokotiileista oli hyvin kerrottu infoa ja heidän tavoistaan elää. Toki osilla oli aika pienet tilat olla, mutta suurimmaksi osaksi omaan silmään ihan viihtyisä paikka krokoille. Saimme lippuluukulta ostaa samalla pari ruokapussia, joista saisimme heittää napsuja krokotiilien poikasille. Se oli ihan mukavaa hommaa, kun löysimme hieman syrjäisemmän paikan missä ei ollut muut turistit heittelemässä napsuja. Krokotiilit olivat kyllä pelottavan näköisiä ja kokoisia! Niitä alkoi kyllä kunnioittamaan, mahtavia otuksia.

   

Menimme sitten toiseen paikkaan Oriental Villageen, joka oli paikkana meille jo tuttu. Aiemmin olimme olleet siellä sellaisten veden päällä olevien isojen kuplien sisällä kikkailemassa, ajoimme mönkijöillä metsässä sekä vaijerivaunulla menimme vuoren päälle, josta oli hienot näkymät alas. Nyt kävimme oikeastaan vähän verestämässä muistia ja katsomassa oliko paikka muuttunut mihinkään. Tämän jälkeen menimme vielä hieman ajelemaan ja löysimme yhden vesiputouksen, joka oli keinotekoinen harmillisesti. Toki se oli ihan hieno.

Seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan skootterilla uudelleen Oriental Villagen suuntaan. Nyt menimme katsomaan Seven Fells vesiputousta. Alueelle saavuttaessa parkkipaikalla oli pöydällä istumassa joukko miehiä ja yksi tuli sieltä meidän luo ja alkoi kinumaan rahaa skootterin pysäköinnistä. Tämä lippu taisi maksaa 1ringgettiä, eli ei onneksi paljon mitään. Lähdimme muiden turistien perässä kohti ylämäkeä ja metsää. Rappusia HIEMAN kiivetessä pääsimme perille. Vesiputous oli onneksi nyt luonnonmukainen ja ihan nätti. Paikalla oli vain muutamia turisteja meidän lisäksi, monet olivat köllöttelemässä vesiputouksen alapuolilla olevissa ns.lähteissä/puteissa.

   

Takaisin lähtiessä huomasin tien, joka meni vielä ylös päin ja sieltä tulevan alas porukkaa. Pakkohan se oli lähteä katsastamaan mitä sieltä löytyy. Rappuset löytyi ja ei muutakun taas rappusia ylös vain. Ylös päästyä voin kertoa, että sen päivän jalkatreeni tuli tehtyä 😀 Ylhäällä oli alue, josta vesi lähti putoamaan vuorta alas. Siellä oli myös pikkuisia puroja, joista pitkin paikalliset ja turistit laskivat pyllymäkeä. Alas lähtiessä päätimme laskea rappuset ja summaksi saimme ylhäältä ihan alas kaikkineensa noin 640 rappusta! Ei ole kumma että jalat olivat hapoilla.

Jatkoimme skootterilla matkaa saaren koillisosaan, jossa emme oikeastaan olleet käyneet aiemmin. Siellä olisi kartan mukaan jossain ollut vesiputous, mutta kyseisestä paikasta ei ollut mitään mainintaa missää tieviitassa, joten se jäi näkemättä. Menimme sitten käymään Langkawi Wildlife Park & Bird Paradisessa. Saimme taas ostaa pussukat, joissa oli paljon erilaista ruokaa napsuista porkkanoihin ja salaatinlehtiin. Enismmäisenä tuli erilaisia lintuja. Saimme alussa kädestä syöttää flamingoja sekä tipuja.

 

Sai silittää kotkaa sekä muita pikkulintuja. Käsiimme laitettiin pieniä siemeniä ja hetken päästä kädet olivat täynnä kauniin värikkäitä pieni lintuja. Niitä oli ihan joka paikassa. Myös minun lenkkarit olisivat maistuneet joillekkin linnuille, koittivat niitä näykkiä.

Sitten Teemun käteen lensi pikkuisen isompi kauniin viherä lintu. Se alkoi koko ajan hivuttautumaan Teemun ruokapussukkaa kohti ja alkoi nokallansa repiä sitä auki 😀 Lintu sai sen hieman rikki ja nokki pussista auringonkukansiemeniä. Se kaivaminen oli varmaan hieman työlästä, koska hetken kuluttua kyseinen lintu hyppäsi minun käteen jonka vieressä oli pussi auki ja lintu istui kädellä ja noukki pussista röyhkeästi siemeniä suuhunsa. haha. Hienosti lintu osasi perkata siemenen sisällön esiin jonka sitten vain söi. Lintu oli tosi pehmeä ja lämmin. Ihana nyssykkä. Lintua sai silitellä siinä samalla. Tässä lintu istui varmaan 15min, ennenkuin koitti mennä uudelleen Teemun pussille. Laskettiin lintu meidän penkille ja siihen hieman herkku siemeniä sivuun, jotta saa jatkaa rauhassa syömistään.

Matkalla tuli sitten vastaan ison pöydän päällä keskellä kujaa valtava python käärme ja toinen erilainen käärme oli työntekijän niskalla. Saimme silittää pöydällä makaavaa pythonia ja sen jälkeen työntekijä alkoi kysymään haluanko ottaa hänen käärmeensä syliin. Ensin kieltäydyin kunniasta, mutta olihan se käärme sitten kuitenkin pakko ottaa syliin. Aikamoinen käärme oli, varmaan joku kuristajakäärme se oli lajiltaan. Painava ja aika pehmeä. Luulin käärmeiden olevan enemmän limaisia, mutta niiden iho tuntui ihan kivalta. Käärme pääsi myös Teemun syliin ja meidän molempien ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset.

Tästä lähtiessä harmittelimme, että olikohan pöydällä oleva käärme huumattu, koska se ei liikkunut siinä yhtään. Se tuo aina näissä paikoissa huonon mielen. Aika kaksipiippuista käydä tällaisissa eläintarhoissa, koska ei sitä oikeasti tiedä millaiset oltavat heillä on. Toki se on aina eri asia, jos joku eläin ei vain enää pärjää luonnossa ja on ns.pakko ottaa se tällaisiin paikkoihin, jotta se saisi elää. Mutta harmittelun jälkeen bongasimme aavikkoketun, joka oli niin ihana, saisko semmosen kotiin Ziralle kaveriksi.

Sekä Teemu ihastui pesukarhuihin. Niille sai antaa ruokaa sellaisten verkkoon laitettujen putkien kautta. Ensin tiputimme napsut siitä maahan, mutta pesukarhut osasivat ottaa ne niistä putkista. Oli kyllä söpöä, kun ne otti suoraan Teemun kädestä napsuja.

Syötimme myös suoraan kädestä pupuja, peuraa, sturtseja sekä emuja. Nämä isot linnut oli kyllä pelottavia ja uhkaavia. En meinannut uskaltaa antaa kättä heille, mutta paikan työntekijä oli siinä vieressä ja näytti ensin mallia kuinka se sen herkkunsa ottaa suuhun. Aika tökkimistä oli käteen. Tästä paikasta jäi ihan hyvä mieli. Eläimillä oli isot tilat olla ja kaikki oli siistin näköisiä ja työntekijät mukavan oloisia.

Hotellin ravintolan pihalla viihdykkeenä iltaisin toimi kaksi kissaa. Tyttö ja poika kissat selvästi. Tyttö oli aika viimeisillään raskaana ja kolli oli iso ääninen kaveri. He tulivat eräänä iltana huuteleen lasiovien ja ikkunoiden taakse ruokaa ja pääsivätkin sisälle useaan otteeseen. Tarjoilijat alkuun koittivat niitä häätää pois, mutta antoivat loppupeleissä periksi kisuille. Emme saaneet ravintolan sisällä annettua heille mitään syötävää. Käärein kanan palasen paperiin ja vein sen lähtiessämme tyttökisulle. Pieni hotki sen suurella vauhdilla. Hän oli alkuun hieman arka. Kolli katsoi vain kauempaa tilannetta. Koitimme lähteä siitä sitten omaan huoneeseen, mutta se olikin hieman haastavampaa ja sydäntä särkevämpää. Tämä tyttö kissa ihastui Teemuun selvästi ja olisi lähtenyt meidän mukaan. Hetki siinä oltiin niiden kanssa ja lähdimme sitten sisälle. Viimeisenä aamuna tyttö kisua ei enää näkynyt, mutta kolli huuteli taas isoon ääneen ruokaa. Nappasin lähtiessä makkaraleikkelen ravintolasta ja vein sen kollille. Hän ei oikein uskaltanut tulla käteni lähelle, mutta söi kuitenkin isolla ruokahalulla makkaran pois. Tuli hyvä mieli, kun sai molemmille kisuille annettua ruokaa. Olivat aika nälkiintyneen näköisiä, mutta siistejä.

Seuraavana päivänä oli hotellin vaihto, joka oli meille entuudestaan tuttu. Valitsimme sen uudelleen, koska se miljöö oli todella kaunis omalla privaatilla rannallansa. Hotelli sijaitsi tällä turistialuella, jossa on kaikki tarvittava. Hotelli paikkana oli edelleen ihan ok, mutta henkilökunta ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin edellisessä paikassa. Toki hotellin ravintolassa oli kissaemo kolmen pennun kanssa viihdyttämässä asiakkaita. He hoitivat sen osuuden hyvin. Se ollaan nyt huomattu, kuinka paljon hotellin henkilökunta ja tunnelma tekee meille asiakkaille. He luovat ison osan siitä, viihtyykö hotellin asiakkaat kuinka hotellissaan. Hotellihuoneenkaan ei loppujen lopuksi tarvitse itselle olla niin hieno, toki siinä on omat luksuksensa jos huone on hieno. Olimmekin aikalailla rennosti tämän viikon hotellin aluella ja pelasimme tennistä ja kävimme kuntosalilla. Tennis on kyllä sellainen laji minulle, että hermot menee aika nopeasti ja mailan voisin siinä hajoittaa 😀 Teemulle hyvää viihdettä, kun riehun toisella puolella verkkoa. Varmaan johtuu siitä, kun ei hallitse sitä mailaa ja tekniikkaa ei ole. Mukavaa hommaa jos pallo meni kutakuinkin sinne mihin sen tarkoitti ja peli kulki edes hieman. Olisi ihan mielenkiintoista ottaa muutama harjoitustunti suomesta, jos vaikka innostuisi pelaamaan 😀

Viikko vierähti oikeastaan auringossa ja hieman shoppaillessa.

     

Kuntosali oli aika erikoinen, vanha ja vaarallinen. Seinillä oli moneen kertaan ilmaistu, kuinka hotelli ei ole velvollinen mihinkään vahinkokorvauksiin, ole vastuussa ihmisen hengestä jne. Mukavaa treeniä siinä sitten vain 😀

Viikon auringossa köllöttelyn jälkeen ostimme vesiskootterilla mentävän saarihyppelyn. Edellisellä kerralla tämä oli super mukavaa hommaa ja saimme olla kahdestaan oppaan kanssa, joka oli asunut 2000-luvun vaihteessa jonkin aikaa suomessa. Opas kysyikin silloin Teemulta ”Otatko sina kalja?” Nyt meillä oli meidän lisäksi toinen nuori pariskunta oppaan lisäksi. Saimme ihan mukavan oppaan tälläkin kertaa, mutta se vähän häiristi, kun ei saanut olla pelkästään oppaan kanssa. Pääsimme valitsemaan ensin vesiskootterimme ja saimme mennä jo ajelemaan rannan läheisyyteen. Noh..Teemu siinä sitten hieman innostui ja teki aaltoja ja sitten kääntyessä toiseen suuntaan koko vesiskootteri meni nurin ja me lennettiin veteen siinä rytäkässä. Mitään ei sattunut, säikähdettiin vain, tai minä ainakin vedin pienet hermot siinä ;D Mutta verraten edelliseen skootteriin, tämä oli paljon pienempi ja heikompi kuin edellisellä kerralla. Viimeksi se oli todella varman oloinen ja ajoimme sillä todella lujaa ja samallalailla kuin tässä tehdessä. Omituista, että antavat turisteille ajettavaksi tällaisia huonompilaatuisia ajopelejä. Pääsimme siitä kuitenkin lähtemään rauhassa.

Menimme tuttuihin paikkoihin, ihan mukava päästä ottamaan nyt kuvia niistä saarista. Harmi kun tämäkin oli muuttunut niin, että erääseen saareen oli suuret jonot ja sinne pääsymaksu. Aiemmin tilanne täysin päinvastainen. Mutta siellä saarella oli sellainen tarina taustalla, kuin itse saari muistuttaa selällään makaavaa lasta odottavaa äitiä. Ja saaren sisällä on jonkinlainen lampi. Taru kertoo, nainen oli rakastunut ja saanut lapsen, joka oli kuollut seitsemän päivän päästä syntymästä ja lapsi on haudattu veden alle. Jos vedessä ui, se edesauttaa raskaaksi tulemista. Nyt vedessä ei uinut paljon naisia, mutta edellisellä kerralla naisia oli paljon.

 

Kävimme myös kauniilla saarella jossa saimme olla 40minuuttia. Istuin rannalla jalat vedessä ja kaivelin simpukoita. Edellisellä kerralla löysin todella ison simpukan veden alta. Otin sen silloin mukaani ja se onkin meillä kotona esillä muiden simpukoiden kanssa.

Sain myös ajella itse vesiskootterilla. Alkuun pelotti, mutta kyllä sitä vauhtia alkoi siinä sitten tulemaan ja innostuin. Tästä rannalta sitten menimme takaisin omalle rannalle. Rantaan tullessa matkakaverimme ei hidastanut vauhtia tarpeeksi, joten kolautti oman vesiskootterinsa meihin ja sen nokka meni vähän solmuun. Opas siinä vähän kauhtui, mutta sai lyötyä nokan takaisin paikalleen ja oli siinä hieman että hyshys asiasta. Rannalla oli jo uusi matkaseurue tulossa samalle retkelle ja oppaamme lähti siitä aika nopeasti uudelle kierrokselle. Tämä reissu meillä kesti klo 9-14.

Loppupäivät meni salilla, tennistä pelatessa ja aurinkoa ottaessa.

Meille kävi yhdessä ravintolassa vähän köpelösti, turtien huijaaminen. Kävimme eräässä ravintolassa, jota oli kehuttu Tripadvisorissa. Katsoimme ruokalistoja ja puhuimme,että ompa halpaa. Tilasimme saman annoksen, kebabit. Tarjoilija tottakai otti listat meiltä pois, mutta voi kun olisi pyytänyt ne jättämään. Ruuat nimittäin syötyämme ja laskua tilattuamme, ruuan hinta oli laskussa melkein kolminkertainen! Sanoin asiasta heti tarjoilijalle ja hän oli ihmeissään. Sitten hän tuli listan kanssa siihen minulle, että katso tässä on hinnat. Olin että, ei tämä ollut meidän hintana. Menin katsomaan heti heidän muita listoja ja löysin juuri ne listat mitkä oli meidän pöydässä olleet (olivat eri kohdassa kuin muut listat). Mutta siinä oli tehty niin, että vanha hinta oli sutattu tussilla ja kirjoitettu uusi hinta siihen viereen. Eri värisellä tussilla kuin millä ne muut oli kirjoitettu. Sanoin siitä että aaa, jaa tässä oli meillä ollessa eri hinta mutta nyt se on sutattu. Tiskillä ollut nainen katsoi minua jännästi. Noh, ei siinä muu auttanut kuin maksaa lasku ja lähteä pois. Mutta voin kertoa, että ei tullut kiitosta, koska ruokakaan ei ollut juuri minkään makuista ja annoskoko todella pieni. Eli mitä tästä opimme. Jos ruokalistassa on hinnat kirjattu käsin, pidä lista itselläsi. Tai jos omassa päässä hälytyskellot soivat, niin pidä se lista 😀

Kävimme pariin otteeseen Sugar nimisessä ravintolassa. Siellä oli hyvä henkilökunta ja ruoka hyvää. Viimeisellä kerralla sieltä lähtiessämme toinen tarjoilija miehistä alkoi minulle sanomaan, että ”hieno hattu sinulla, anna minulle se”. En alkuun saanut puheesta selvää ja kysyin että anteeksi mitä sanoit. Siihen tarjoilija ”haluan sinun hatun, se on hieno, haluan sen 😀 ” ja kauhea naurua siihen päälle. Oli aika hämmentävä tilanne, mutta saipa meidät lähtemään hymyissä suin. Suosittelen siellä käymistä. Samoin myös Fat Cupido niminen ravintola oli super hyvä. Olimme edellisellä kertaa olleet siellä syömässä ja se oli edelleen Tripadvisorin mukaan suosituin ravintola koko Langkawilla. Palvelu pelaa ja ruoka myös. Tähän ravintolaan tehdään paljon varauksia ennakkoon, mutta meille löytyi molemmille kerroille paikat. Sielläkin viimeisellä kerralla ollessa ravintolan naistarjoilija sanoi, että ”alkupalat pitää sitten syöttää toisille”. Nauroimme tätä. Alkupalat syötyämme, nainen kysyi minulta ”noh syöttikö hän sinulle?” Olin että ei..hehe.. Siihen nainen ”mitä, saanko kuristaa häntä” sanoin että anna palaa 😀 sitten nainen tarttui kunnon kyynerpää otteella Teemua kurkun ympäriltä kiinni ja naureskeli. Sitten hän sanoi Teemulle, että ”noni, syötä hänelle nyt omasta ruuasta jotain”. Teemu antoi sitten minulle palasen ruuastaan ja nainen oli tyytyväinen ja kehui että kyllä on suloinen mies. Kaikkea sitä ruokailuiden yhteydessä voi sattua 😀

 

Seuraavana matkakohteena on Kuala Lumpur. Siitä seuraavaksi.

-S-M

Koh Lanta, 19.1-26.1.2017

Torstaina 19.1 lähdettiin klo 10 aikaan ajelemaan Koh Lantalle. Pääsimme mukavasti hotellin respan matkanjärjestäjän hoitamalla kyydityksellä suoraan matkaan. Krabilta Koh Lantalle piti mennä lautalla. Lautta matka kesti vain noin 20 minuuttia. Saavuimme hotellille noin klo 15. Hotelli oli bungalow majoitus, joka oli meille uutta ja hieman alkuun hämmentävä kokemus. Huone oli hieman jäänyt ajasta jälkeen ja huoneessa oli muutaman kerran hämähäkkejä muurahaisten seurana, mutta ajan saatossa tähän tottui. Täällä taisimme päästä hieman television katselusta eroon, koska televisio oli klassinen putkimallinen Polytron 😀

 

Päivä meni tuttuun tapaan ympäristöön tutustumalla sekä oleilua hotellin piha-alueella, joka oli ihan ykkösjuttu koko hotellissa. Ranta oli kaunis sekä ranta sekä uima-altaan tuolit olivat aivan rannan tuntumassa. Rantatuoleissa nautimme kohtuu hyviä drinksuja, jotka olivat ihan kohtuu hintaisia,ainakin happy hoursilla ;D Hotellin ravintolan henkilökunta oli oma lukunsa 😀 heidän toimintansa oli hieman omituista ja tuntui,ettei heillä ollut johtajaa siellä ollenkaa. Palvelun taso ei kaikilla ollut oikein ammattimaista, tai sitten he olivat uusia työntekijöitä, eivätkä vielä osanneet kunnolla toimia kyseisessä ammatissa. Välillä eräs tarjoilija jäi pöytämme viereen naureskelemaan ja huuteli työtoveilleen jotain ja nauroi lisää..en tiedä sitten oliko siinä kyse meistä vai kuinka, mutta hieman huonoa vaikutelmaa se toi ainakin meihin asiakkaisiin. Toki yksi heistä oli oikein mallikas ja esittelikin meille illalla heidän seuraavan päivän tapahtumaansa. Heillä olisi perjantai illalle suunniteltu ohjelmaa ja saimme varata ennakkoon heidän listaltaan sopivat paikat ohjelmanumeroiden katsomiseen. Paikkoja/pöytiä oli jo hieman varailtu parhailta paikoilta, joten tarjoilija päätti piirtää karttaan uuden pöydän joka varattaisiin meille 😀

   

Perjantain aamu alkoi hotellihuoneeseen kuuluvalla aamupalalla. Aamupala toimi kupongeilla. Ruoka oli ihan ok, mutta en uskaltanut syödä mm.jogurttia, koska se olisi ollut varmaan jo pilalla klo9 aikaan. Aamupalan jälkeen varasimme hotellin respasta skootterin, 200bath/päivä, jolla pääsisimme saaren kuntosalille. Kuntosali oli noin 5km päästä hotellista, mutta skootterilla matka meni ihan mukavasti. Tiet oli kyllä aika kamalassa kunnossa ja liikenne oli sen mukaista. Monttuja joka paikassa joita joutui väistelemään vähä väliä. Mutta Teemu ajoi oikein mallikkaasti ja tarkkaavaisesti, joten meillä ei ollut hätää. Toki minä takapenkillä olisin voinut olla enemmän hiljaa, jotta kuskilla ei olisi mennyt hermoja siinä suhteessa 😀 Kuntosali oli todella hyvä! Se olikin paikallisten thaiboxaajien treenisalin vieressä ja palvelutaso oli asiallista. Otimme salille viikon setin joka maksoi 800bath/per nenä.

Illalla olikin sitten klo19.30 tämä tapahtuma, jossa oli ohjelmanumeroina paikallisia kansantansseja, thaiboxingia sekä rannalla tulishow. Tämä oli oikein mukava tapahtuma, pääsi näkemään uusia asioita. Ensimmäisissä tansseissa oli neljä nuorta tyttöä tanssimassa, jotka olivat varmaan aloitteleva esiintymisryhmä. Pääpiirteittän taisi koreografia mennä suurimmalta osalta ihan putkeen. Tytöt esiintyivat kolme kertaa ja jokainen tanssinumero oli aina eri kansantanssi ja heillä oli erilaiset esiintymisasut joka numeroon.

Esityksen loputtua tarkoilijat kantoivat ”esiintymislavalle” rantatuolien pehmusteita maahan. Nämä olivat seuraavaa ohjelmanumeroa, thaiboxingia varten. Pehmusteet kasattiin kyllä hieman riskialttiisti maahan. Sitten saapuivat thaiboxaajat. Tämä esiintyminen oli varmaan nuorten näytösmatsi. Pojat näyttivät kyllä siltä, niinkuin ottelisivat tosissaan, mutta tarkkaavaisina huomasimme välillä päiden nyökkäyksiä, joita ottelijat tekivät toisilleen, jolloin tuli yleensä aina joku ”iso” potku tai kaato. Heidän managerinsa olivat myös pikku poikia. Yksi managereista mm. kaivoi nenäänsä ja söi jäätelöä matsin aikana 😀

Seuraavana esiintyjänä tuli tällainen nuori ladyboy esiintymään yksin. Hän esitti jonkinlaista tanssia, jossa taipui erilaisiin asentoihin. Välillä jalat olivat pään takana ja välillä hän pyöri yhdellä jalalla, olihan poju kyllä aika notkea.

Viimeisenä oli päänumero, jossa kaksi eri poikaa pyöritti keppiä tai nauhoja, joissa oli tulet päissä. Musiikkina heillä oli ainakin Linkin Parkkia, joka kyllä sopi esitykseen hyvin.

Lauantai menikin sitten aamulla salilla ja siitä rantatuoleille ottamaan aurinkoa. Varasimme seuraavalle päivälle hotellin respasta snorklausreissun 1500bath. Lähtö oli aamulla klo 08.30 aikaan. Meidät noudettiin omalta rannalta, josta lähdimme speedboatilla kohti toista saarta Koh Rok:ia kohti. Matkan nuori kapteeni puhui ihan ok englantia. Pääsimme veneen etukärkeen istumaan muiden turistien kanssa. Merellä oli hieman tuulista ja kyyti olikin sen mukaista. Sai pitää kunnolla veneen kaiteesta kiinni, jotta pysyi kyydissä. Aaltoja oli todella paljon ja ne oli aika korkeita, joten matka oli pomppuista.

Perille päästyämme saimme snorklaukseen välineet: snorkkelit, liivit sekä räpylät. Aiemmalla snorklausreissulla jossa olimme olleet emme olleet saaneet räpylöitä, joten tämä oli uusi tuttavuus. Saimme kierrellä vedessä kohtuu vapaasti, mutta ei saanut mennä veneen etupuolelle uimaan, jottei muut veneet aja päältä. Vedessä näkyi paljon oransseja koralleja sekä kaloja. Olimme tässä kohtaa noin tunnin vedessä, josta lähdimme seuraavaan kohteeseen kauniille rannalle. Merivesi oli todella kirkasta ja turkoosia. Hiekka puuterin valkoista ja pehmeää. Täällä saimme makoilla varmaan toisen tunnin,sekä ruokaa matkanjärjestäjiltä. (Alla olevassa kuvassa kapteeni toimi myös kokkina) Ruokailun yhteydessä kapteenimme tuli huutamaan että ”tulkaa katsomaan täällä on iso krokotiili”. Siellä oli todella ison varaanin, ei onneksi krokotiili.

Siitä lähdimme vielä toiseen snorklaus pisteeseen, jossa olimme noin 40minuuttia. Täällä näkyi enemmän koralleja ja vesi oli syvää. Korallien päällä oli outoja mustia ns.piikkisiä merisiilejä..tai en kyllä tarkalleen tiedä mitä ne olivat, mutta niitä oli paljon. Näimme lisää hienon värisiä kaloja sekä merimatoja. Ennen lähtöä näin myös todella valtavan simpukan, se oli kuin suoraan jostain Pieni Merenneito Ariel animaatiosta. Siellä sisällä olisi varmaan ollut kaunis helmi 😀 Täältä lähdimme takaisin rannalle, josta haimme osan matkailijoista mukaan ja takaisin pomppuista kyytiä omalle rannalle.

Illla olikin Arsenalin peli tiedossa ja kyselimme respan henkilökunnalta mistä näkisimme matsin. He osasivat heti kertoa Bobbys placesta, josta näkyy jalkapalloa ja paikka olisi ihan hotellin vieressä. Menimme ravintolaan, joka oli todella täynnä, mutta saimme onneksi pöydän suoraan television edestä. Ravintolan omistaja osoittautui aika hahmoksi ja hän oli Liverpoolin kannattaja ja hänen vaimonsa Chelsean kannattaja.

Maanantai oli taas hieman rauhallisempi ja pilvisempi päivä ja vuokrasimme rannalta kajakin hintaan 150bath/tunti. Kiertelimme rantaa ja aurinko alkoi onneksi hieman paistamaan 🙂 Illalla menimme syömään eiliseen Bobby’s placeen syömään. Ruoka oli ihan ok ja taas ravintola oli täynnä ja omistaja suhaili ympäriinsä hieman stressaantuneena.

Tiistaina vuokrasimme hieman paremman skootterin, 300bath/päivä. Tämä ei ollut enää hotellin kautta suoraan, vaan joku mies toisi skootterin 30min päästä. Menimme sillä välin pelaamaan biljardia. Biljardipöytä oli kyllä niin kiero ja kulunut 😀 mutta saimme pelattua pelin ja pääsimme katsastamaan uutta skootteria. Skootterin tuojalla oli aivan kamalan pitkät ja ruskeat kynnet, hyi! Meidän täytyi antaa skootterin vuokrauksen yhteydessä passi respaan ns.pantiksi ja skootterin tuoja kehoitti meitä kuvaamaan skootterin jo olemassa olevat kolhut. Niitä olikin jonkin verran, todella rehellistä toimintaa tältä mieheltä.

Kuvattuamme lähdimme ajelemaan ympäri saarta. Matkan aikana yhtäkkiä alkoi satamaan aika isosti vettä ja tuli vähän kastuttua, mutta eipä se haitannut, lämmintä kun on. Kiersimme saaren ympäri, matkaa kertyi 70km. Matkan loppu päässä, lähellä kuntosalia, menimme katsomaan eläinyhdityksen toimintaan Animal Wellfareen. Saavuimme juuri sopivaan aikaan kun kierros oli vasta alkanut ja saimme hyvät  oppaat kierrolle. Ensin tutuistuimme kissojen maailmaan. Kissoille oli rakennettu oma pieni kissatalo, jossa oli paljon petejä ja purkkeja joissa nukkua. Sekä lattialla oli iso häkki, jonka avulla uudet tulokkaat tutustutetaan uusiin asuinkumppaneihin turvallisesti. Tuntui,että tämä taktiikka toimii heillä hyvin. Kissoja olikin joka paikassa ja kaikilla oli pannat kaulassa. Myös etupihalla oli iso häkki jossa oli kaksi uutta kissanpentua sisällä. Toki sen ikäisiä jo etteivät varmaan tarvitse emon hoitoa enää.

  

Heitä sai ottaa häkistä syliin paijattavaksi jos halusi. Kissojen maailmasta siirryimme seuraavaksi toiseen taloon sisälle, jossa ensin oli huone jossa oli eläimiä potilaina. Heillä oli esimerkiksi käärmeenpuraisu tullut tai jääneet auton alle jne. Sinne ei saanut mennä, mutta aika sydäntä riipaisevia ääniä hoitohuoneesta kuului 🙁 Seuraavaksi saavuimme koirien puolelle, jossa meitä odotti uusi opas joka tiesi enemmän koirien puolen toiminnasta. Hän kertoi ihan talon tavoista, millaisissa vuoroissa vapaaehtoiset toimivat ja mitä heidän työpäiväänsä kuului. Toiminta vaikutti erittäin hyvältä ja ammattitaitoiselta ja järjestelmälliseltä. He ovat kolmessa eri vuorossa töissä. Heillä on ihan adoptoitavien eläinten lisäksi hoidossa tai parantumassa olevia eläimiä, joten toimita on todella monipuolista.

Opas kierrätti meitä vielä koirien aitauksien lähellä. Osa koirista oli jo 10vuotta vanhoja ja asuneet koko ikänsä siellä tai sitten oli myös uusia tulokkaita ja pentuja. Pennut olivat täysin omassa eristyksessä ja heitä ei saanut silittää ilman suojapukua, koska he eivät olleet saaneet vielä rokotuksia. Työntekijöillä piti olla aina joko hanskat kädessä ja häkkiin sisälle mentäessä suojapuku päällä. Kierroksen lopuksi seuraava opas kiitteli osallistumisesta ja kertoi vielä kuinka heidän toimintansa oikein pyörii. Eli he saavat paljon lahjoituksia varsinkin turisteilta ja heillä oli oma pieni myymälä, jossa myytiin heidän tuotteitaan. Ostin sieltä topin ja lahoitimme kaupasta ostamamme kissanruoka naksupussin sekä lippaaseen rahaa. Tuli kyllä hyvä mieli, kun sai auttaa heitä. Heidän toimintansa on kyllä hienoa ja arvostan suuresti heidän työtänsä. Koh Lantalla ei ollutkaan niin paljon eläimiä vapaana, verrattuna edellisiin paikkoihin joissa olimme olleet. Tämä johtuu suurilta osin heidän toiminnastaan, joka on turvaksi niin ihmisille kuin myös eläimille.

  

Keskiviikkona kävimme aamulla vielä kuntosalilla ja päivällä otimme aurinkoa. Olimme aiemmin löytäneet naapuri bungaloweiden ravintolan, Riversandin. Tämä oli hieman piilossa nurkan takana hiekan ja kallioiden päällä. Omistaja pariskunta oli oikein mukavia ja palvelu sekä ruoka hyvää. Heillä oli pieninä apulaisina oranssi-valkoinen kissa sekä hiekan värinen pieni chihuahua koira. Kävimme tänä viimeisenä päivänä syömässä heillä pari kertaa ja illalla aloimme pakkaamaan tavaroita seuraavaa päivän matkaa varten.

   

Olimme aiemmin varanneet valmiiksi hotellin respasta matkan Malesiaan Langkawille. Lähtö oli aamulla klo7.30 aikaan ja tiedossa olisi pitkä siirtymä toiseen maahan. Mutta siitä seuraavassa postauksessa 🙂

Krabi, Ao Nang

Voi että kun tämä aika vain juoksee! Anteeksi kun viime kirjoituksestani on vierähtänyt jo tovi. Viime kirjoituksen myötä olemme siirtyneet jo Malesiaan Langkawille, mutta siitä sitten vähän myöhemmin!

Krabissa olimme Ao Nangissa 11.1-19.1.2017. Matkustimme sinne Bangkokin kautta lentokoneella ja saavuimme hotelille siinä klo18 maissa. Katsastelimme saapumispäivänä naapurustoa, jossa löysimme ison valaistun lintuhäkin. Myöhemmin päädyimme syömään omassa hotellin ravintolassa. Päivä oli yllättäen pilvinen. Hotellimme oli ihan ok ja ihan ok paikassa. Meillä oli takana myös oma pieni uima-allas, mutta ei siinä tullut käytyä.

Seuraavana päivänä tuli aurinko,jee! Olimmekin tottakai koko päivän hotellin uima-altaalla ja nautimme auringosta, koska siihen mennessä aurinkoa ei ollut juurikaan näkynyt. Loppu päivä meni sitten siihen,kun Teemulle nousi yhtäkkiä lämpöä.

Kolmantena päivänä Teemun olo oli aamulla ja päivällä parempi, jolloin päätimme etsiä lähimmän Ao nangin rannan. Matkaa sinne oli jonkin verran, mutta sen pystyi kyllä vielä hyvin kävelemään. Matkan varrella oli monia kymmenia basaareja, joissa myytiin kaikenlaista tavaraa turisteille. Tarttui sieltä matkaan yhdet ihanat shortsit. Lämpöä oli puhelimen mukaan koko päivän 33 astetta ja aurinko paistoi. HIKI.

Illalla hoidinkin potilasta ja se päivä oli siinä. Päivät tuntuvat paljon lyhyemmiltä, koska klo18 tulee jo todella pimeä ja tuntuu siltä, että täytyy alkaa valmistautumaan jo nukkumaan menoon. Toki lämpö varmasti tekee tässäkin tehtävänsä, kun ei ole vielä tottunut kuumuuteen.

Lauantaille olimme suunnitelleet veneretken Phanangille,joka on pieni saari n.15minuutin päässä Ao nangin rannalta. Ostimme liput molempiin suuntiin rannan viereiseltä lipunmyynti pisteeltä, josta lähdimme vauhdikkaasti oppaiden mukaan pitkähäntäveneisiin. Veneeseen ei mahtunut meidän lisäksi kuin noin 8 henkilöä. Näitä veneitä kulki koko ajan rannalta joko tälle Phanangille tai muualle saarille. Hintakaan ei ollut kallis.

Rannalle päästyään huomasimme,että emme todellakaan olleet siellä yksin. Ranta oli aivan täynnä turisteja, jotka makoilivat pitkin rantaa. Ranta itsessään oli oikein kaunis, vesi oli turkoosia ja hiekka ihanan vaaleaa. Rannalla ei kauan pystynyt makoilla kunnes tuli pakoittava tarve päästä viilentymään. Merivesi oli ihanan lämmintä, mutta todella suolaista.

Pari kolme tuntia pystyimme makoilemaan paahteisen auringon alla, kunnes lähdimme katsomaan paikan nähtävyyttä. Nähtävyys oli fallos-luolat 😀 Tarun mukaan aikojen saatossa fallokset ajautuvat aina mereen heitettäessä kyseisen luolan lähettyville ja luolissa olikin kyseisiä esineitä satoja. Eri kokoisia ja näköisiä 😀 Näille oli myös tehty omia alttareita. Falloksien uskottiin tuovan onnea, menestystä sekä hedelmällisyyttä. Näitä mm.puusta veistettyjä esineitä myytiinkin myös kaupoissa. Ja täytyy sanoa että oli luolat aika näky.

 

Luolien edessä oli myös jonkinlaista jooga-agropatiaa meneillään. Siinä mies makasi selällään hiekalla ja pyöritteli jaloillaan ja käsillään naista kaiken maailman asentoihin, jonka jälkeen naisen tilalle tuli vanhempi mies. Hienon näköistä toimintaa kyllä. Pystyisipä itsekin joskus siihen, tuskimpa kuitenkaan 😀 Rannalta pääsimme helposti lähtemään, huikkasimme vain istuville oppaille että olisimme menossa Ao Nangin rannalle takaisin ja niin lähdimme muutaman muun turistin kanssa kohti rantaa. Suosittelen kyllä paikassa käymistä. Loppu päivä meni hotellin uima-altaalla aurinkoa ottaessa sekä vedessä ”lentopalloa” pelatessa.

Olimme varanneet oman hotellin matkanjärjestäjältä matkan kajakkiretkelle, joka lähti sunnuntaina aamulla klo9. Meidät haettiin hotellin aulasta ja kuski lähti täyteen ahdatulla lavapakulla kohti matkan alkupäätä. Paikalle saavuttaessa saimme oppaakseemme ”U” nimisen mies henkilön. Onneksi  U oppaamme kertoi alkuun hieman, kuinka kajakissa kuuluu toimia ja mitä ei saa tehdä. Lähdimme 5 muun pariskunnan kanssa kajakoimaan keskelle magrove-metsiä. Matkasta tiesimme, että välillä tulee olemaan ahtaita paikkoja ja joudumme väistelemään mm.oksia. Matka taittui oikein mukavasti ja opas oli mukava, puhui ihan hyvin englantiakin. Hän kertoi kajakoineensa niillä seuduilla jo noin 30vuotta ja tunsi paikat todella hyvin. Reittimme oli alkuun leveämpi, menimme merellä sekä kallioiden välissä. Lopussa reitti muuttui pusikkoisemmaksi ja olimme keskellä metsää apinoiden reviirillä. Apinoilta kannatti pitää hedelmät ja muut naposteltavat piilossa, koska muuten ne hyppäävät kajakkiin ja vievät sinun evääsi. Kuulemma kuivana aikana, kun apinoille ei ole helposti saatavilla vettä, apinat varastavat myös vesipulloja kajakeista. Matkan aikana jouduimme väistelemään oksia ja kikkailemaan kuinka pääsemme tiukoista väleistä, niin että emme törmää puihin tai vastaan tuleviin toisiin kajakkeihin. Matkalla ei siis ollut minkäänlaisia koskien laskuja tai vastaavaa, vesi oli oikein tyyntä ja saimme aika rauhaksiin mennä eteenpäin. Tämä oli mukava kokemus.

Kajakkiretkelle lähtiessä tarkkailijan asemassa oli nätti pieni harmaa kisu, hän oli oikein hellyyden kipeä <3

Illalla olimmekin ihan poikki ja menimme läheiseen italialaiseen Umbertos nimiseen ravintolaan, jota oli kehuttu Tripadvisorissa. Annokset olivat suuria ja maukkaita. Illalla maistuikin uni.

Uusi viikko alkoi mukavasti aurinkoisena, joten olimmekin uima-altaalla aamupäivän, josta ruokailun jälkeen siirryimme kuntosalille. Sali oli kyllä aika vanhanaikainen, ei kunnollista treeniä saanut tehtyä, mutta kyllä siellä tuli silti hieman aikaa vietettyä. Tiistaina olikin pyykkipäivää ja hierontaa tiedossa. Hotellissamme oli hierontapalvelu ja pitihän se testata. Hieronta oli oikein miellyttävä ja mielellään siitä makoikin sen n.20€/tunti.

Hieronnasta lähtiessämme varasimme matkanjärjestäjältä matkan seuraavaan kohteeseen Koh Lantalle. Pyysimme myös hänen soittavan samalla meille taksin, jotta pääsemme Krabi townin ostoskeskuksen elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa. Saimme taksin joka vei meidät 30min päähän hotellistasimme. Taksikuski sanoi, että siinä ostoskeskuksessa ei ole lähellä takseja, vaan täytyy ns.liftata taksi. Elokuvateatterin löydettyämme huomasimme,että yllätys! elokuva on dubattu thaiksi, joten elokuvan katsominen jäi siihen. Kiertelimme ”ostoskeskusta”, joka oli kyllä jostain 90-luvulta peräisin vaatteineen päivineen. Hetken kierrettyämme päätimme lähteä takaisin. Taksikuskin neuvoa muistellen, menimme päätielle ja heiluttelimme käsiämme jonkin aikaa saadaksemme taksin. Siinä meinasi kyllä hieman usko loppua, kun kaikki vain ajoi ohi eikä kukaan meinannut ottaa kyytiin ja alkoi jo hieman hämärtää. Saimme onneksi taksin ja vielä kohtuu hintaan. Illalla kävimme Tripadvisorin kautta suositellussa ravintolassa, jonka halusimme käydä katsastamassa. Ravintola oli ympäristöltään hieno, hieman kalliimpi pihvipaikka, jossa oli loistava palvelu ja ruokakin oli hyvää ja kauniisti katettu esille.

Keskiviikko menikin sitten aurinkoa ottaessa ja pakkaillessa tavaroita seuraavan päivän matkaan Koh Lantalle. Tästä lisää seuraavassa.

-Sanna-Mari

Pattaya

Pattaya oli reissussa sellainen ”pakko nähdä”. Siitä oli kuullut sekä lukenut kaikenlaista, joten pitihän siellä viettää pari yötä.
Pakko myöntää, että minulla oli kyseistä paikasta isot ennakkoluulot, jotka osoittautuivat hieman vääränlaisiksi. Toki paikkahan oli juuri sellainen kuin kuvaillaan, bilepaikka, mutta itse olin kuvitellut että baareja olisi enemmänkin ollut rannan läheisyydessä ja paljon nuorta ja vanhaa porukkaa. Nuoria oli kyllä, mutta näkisin paikassa olevan enemmän keski-ikäistä ja siitä vanhempaa sukupolvea. Ja toki mies voittoistahan se oli, liittyen varmaan paikan toimintaan..jos nyt saa tällailla yleistää. Sekä olin kuullut juttuja,että miehestä ”kannatta pitää kiinni koska paikalliset naiset käy käsiksi”, tämä ei nyt pitänyt paikkaansa 😀
Pattayasta paikkana sanoisin sen, mitä koitin sanoa itsellenkin,että pidä mieli avoimena,älä hermostu. Itselle riitti nämä kolmeyötä paikassa ihan hyvin.

 

Hotellina meillä oli mukava ja todella hieno Amari ocean hotel rantakadun aika pohjois päässä,joka oli hyvässä kohtaan,ei kuulunut biletystä. Ensimmäinen päivä meni osittain taksilla kulkemiseen sekä paikkaan tutustumiseen. Saimme edellisestä hotellista hyvään hintaan kohtuu hyvän kuskin ja hyvän auton 1600bathiin. Olin myös yhteydessä paikalliseen suomalaiseen firmaan, mutta tämä hotellin tarjous oli paras, eli suosittelen kyselemaan omasta hotellista taksien hintoja, sitä kautta hinnat tuntuvat olemaan ns.pitäviä, eli taksi ei lähde lisäilemään mitään omiaan hintaan.
Kävimme syömässä sekä katsomassa lähialuetta ja merta. Valitettavasti emme olleet vielä nähneet koko maassa olo aikana aurinkoa, koko ajan ollut pilvistä ja sadellut. Tämä päivä ei ollut poikkeus.


Seuraava aamuna menimme herättyämme suoraan kuntosalille, joka oli ihan ok, varsinkin aerobiset laitteet olivat uusia ja hyviä. Siitä menimme sitten syömään ja Central Festival kauppakeskukseen.

Kauppakeskukseen menimme lavataksilla. Näitä tööttäilijöitä riittikin rantakadulla! Matka oli 10bath/nenä ja kyytiin pääsi kättään heiluttamalla kuskille ja kuski poimi kyytiin haluajat kadulta. Kyytiin mentiin istumaan lavalle auton taakse, jonka ympärillä oli jonkinlaiset kalterit suojana. Kyydissä oltuamme kuski nouti kolme miestä mukaan joista heti näki että ovat suomalaisia (päivällä jo ihan hyvässä kunnossa ;D) Kyydin pysäyttäminen selvisi siinä samalla. Kyytiin nouseet herrat painoivat summeria, jotta auto pysähtyy ja samalla kun kuski alkoi hieman hiljentää vauhtia. Yksi herroista päätti koittaa jäädä siinä kohtaan pois kyydistä..hän pääsi hyppäämään kyydistä pois, mutta jäi pitämään autosta kiinni,jolloin auto lähtikin vielä liikkeelle ja tämä mies kulki takaperin vähän matkaa autosta kiinni pitäen mukana ja kaatui maahan. Tölkki tottakai pysyi kädessä,toki meni ihan littanaksi, mutta miehelle ei näyttänyt onneksi käyvän kuinkaan. Kaikki säikähtivät tapahtunutta.
Kauppakeskus oli tapansa mukaan taas valtava! Löysin ihanan laukun sieltä,en vain voinut olla ostamatta sitä (laukkujahan tarvitseekin monta tällä reissulla). Siellä menimme sitten elokuviin katsomaan Passengers elokuvan. Oli kyllä yllättävän hyvä, toki hieman ennalta arvattava, mutta se ei haitannut. Elokuvissa oli muuten valtavat juomat ja popparit! Molemmat vain yhtä kokoa,olikohan yhteishinta 255bath.

Olimmekin rantakadun toisessa päässä,eli lähellä Walking Streettiä. Tämä alue oli se josta olin kaikkea kuullut ennakkoon ja se minua totta puhuen hieman ahdisti. Mutta alueella kävellessä, eihän se paikka ollut niin paha mitä ajattelin. Olihan siellä ihan kaikki mahdolliset tarjolla ja ostettavissa ja nähtävissä, mutta siihen loppupeleissä turtui ja ei enää nähnyt näitä kyseisiä naisia. Jäimmekin hieman rauhallisempaan kohtaan juomaan ja katsomaan maailman menoa. Jos itse olisin äiti, en kyllä veisi alueelle välttämättä lapsia, joita siinä näytti kulkevan todella paljon vanhempiensa kanssa..mutta jokainen tekee omat päätöksensä.

Tästä lähdimme takaisin lavataksilla hotellille ja sieltä syömään Mantra nimiseen paikkaan, jota suositeltiin tripadvisorissa. Tämä ravintola sijaitsi samalla tontilla hotellimme kanssa. Tänne täytyi pukeutua hieman paremmin, joten kävimme vaihtamassa märät vaatteet hotellihuoneessa.

Seuraava päivä alkoi syömisellä ja kuntosalilla. Olin kovasti aikeissa mennä vesi-aerobickiin, mutta en viitsinyt, koska olisin alkuun ollut ainoa joka olisi siihen ollut menossa. Jäinkin makaamaan allastuoleille ja tilasimme juomat. Siitä olikin taas tarkoitus mennä tripadvisorista katsomaamme italiaiseen ravintolaan, mutta ei sitä löytynyt. Kysyimme ainakin viideltä paikalliselta ohjetta ja kaikki olivat aivan pihalla kartasta ja missä me olimme itse sillä hetkellä tai missä se ravintola on. Nälkäkiukussa löysimme jonkin paikan, joka osoittautui hyväksi perus thaimaalaiseksi ravintolaksi, hinta-laatusuhde kohdillaan. Jälkkäreihin päädyimme myös, kunnon jätskiannokset kera baananin ja keksin palojen ja pähkinämurujen,nams! jolloin oli taas hyvä mieli 🙂

Kadun toiselta puolelta kuului hyvää musiikkia ja menimme sinne..noh,se olikin jonkinlainen ”tyttöbaari”, toki onneksi siedettävissä. Tämä alue oli Drinking street. Katsoin aluksi että siellä on vain biljardipöytiä ja telkkarista tulee jalkapalloa, mutta ylempänä tanssi tyttöjä, onneksi vaatteet päällä.

Viimeisenä aamuna oli herätyskello soimassa,jotta kerkeäisi aamupalalle hyvissä ajoin. Olimme tilanneet taas hotellin kautta taksikyydin Pattayalta Bankokin Don mueangin lentokentälle, hintaan 2000bathia,josta matka jatkui lentokoneella kohti Krabia ja sieltä taksilla (600bath) Ao nangille. Taksikuskeilla on enemmän ja vähemman tavaraa peilistä roikkumassa. Nämä ovat varmaan erilaisia suojelus-esineitä tai ruokouksiin liittyviä esineitä. Tällä alla olevalla Pattaya-Bangkok kuskilla oli yllättävän vähän tavaraa roikkumassa.

Hotellina meillä on nyt Krabilla La Playa, joka on hieman ristiriitainen. Kuvista ennakkoon hotelli näytti todella siistiltä ja hienolta, mutta hotelli tuntuu siltä niinkuin vanhaa hotellia olisi hieman sieltä täältä uudistettu..jäänyt hieman kesken tai että menty sieltä mistä aita on matalin. Sekä huoneiden seinät on aivan paperista tehty, kaikki äänet kuuluu läpi! Meillä oli tarkoitus olla Deluxe-huone, mutta tämä meidän huone ei sopinut kuvauksiin..meillä olisi pitänyt olla merinäköala parvekkeelta,mutta meillä on terassi, josta pääsee suoraan pieneen omaan uima-altaaseen. Toki tässä on monella muullakin ala-kerran naapurilla samassa ryppäässä oma allas,eli ei kauheasti ole yksityisyyttä..jotkin seinät siinä voisi olla kivat, niin saattaisi jopa mennäkkin siihen itse pulikoimaan. Katsoimme sitten hotellihuoneiden tietoja netistä ja selvisi että olimme saaneet sen mukaan ns.parhaimman huoneen, mutta itsestä tuntuu,että oli mielellään ollut sellaisessa parvekkeellisessa huoneessa.
Tosissaan kun seinät on tällaista paperia, eipä tarvinnut ensimmäisenä aamuna laittaa herätystä aamupalalle,heräsi muutenkin kun muut hotellin asukkaat lähtivät aamupalaa kohti. Ehkä totumme tähän. Täällä olemme sitten 19.1 päivään asti. Mutta mikä parasta, AURINKO saapui luoksemme!!Todella ihanaa. Olinkin heti aamupalan jälkeen altailla ottamassa aurinkoa ja vilvoittelemassa altaalla.

Jatkan taas kuulumisilla täältä Krabilta..Palataan

-Sanna-Mari

Bangkok

Jopas oli Bangkok! 😀
Siellä voi nähdä ja kokea varmasti kaikkea mitä haluaa..todella kiehtova kaupunki! 🙂 Väkeä on todella paljon ja meno sen mukaista. Itse en uskaltaisi autolla sinne sekaan ajelemaan,hyvä kun uskalsi kävellä kaduilla. Heidän liikennesääntönsä on kyllä täysin omaa luokkaansa 😀

Saapuminen Bangkokiin ei sujunut täysin ongelmitta,tietenkään..
Suomen päässä lentokentällä kuulutettiin,että lentomme myöhästyy,koska tankkaus on edelleen kesken. Noin 30min myöhemmin pääsimme lentokoneeseen istumaan omalle paikalle, jonka jälkeen kapteeni aloitti puhumisensa..tässä kävi ilmi että tämän kyseisen lentokoneen rahtiluukku on mennyt lastauksessa rikki, jonka vuoksi emme pysty lentämään sillä koneella..tämä tiesi siis lisää odottelua. Lentoemäntä ennusti uuden koneen valmistelun kestävän tunnista-kahteen tuntiin. Ei muutako takaisin Loungeen odottelemaan 😉 jossa saimme onneksi odotella rauhassa ja saimme hyvää palvelua koska kannattaa lähteä uudelleen lähtöporttia kohti. Pääsimme kuin pääsimme uuteen koneeseen kohtuu ajoissa, mutta lentokoneessa jouduimme odottamaan valmisteluita vielä jonkin aikaa.. Ensimmäisen lentokoneen lähtöaika olisi kuulunut olla klo17.05, mutta lähtemään pääsimme vasta klo20-21 aikaan.
Matkustus lentokoneessa sujui ongelmitta ja saavuimme Bangkokin lentokentälle n.10tunnin kuluttua hyvissä ajoin. Pientä ongelmaa tuli taas,kun emme löytäneet mistään maahantulokortteja jotka piti täyttää ennakkoon. Saimme sellaiset sitten onneksi porttien luota ja pääsimme maahan. Eivät onneksi olleet niin tarkkoja että koska me lähdemme maasta tarkalleen, piti olla vain tiedossa ensimmäinen yöpaikka. Saimme matkalaukut pienen odottelun jälkeen ja ensimmäiset bathit vaihdettua.Lentokentällä valuutan kurssi oli n.35bath=1€. Sen jälkeen olikin taxin metsästys. Olin lukenut niiden sijaitsevan alakerrassa jossa kuuluu jonotella omaa vuoroaan. Tämä oli ihan ok löytää. Saimme jonotusnumeron ja taksin. Taksikuski oli vähän pihalla siitä missä meidän hotellimme on ja kuinka löytää hotelli googlen avulla 😀 minä sain kirjoittaa hotellin hänen puhelimeensa ja oikean hotellin tarkemmat osoitetiedot löytyivät ja taksi lähti matkaan. Pyysin taksia laittamaan lähtiessä mittarin päälle ja teki työtä käskettyä, mitä nyt hän piti omaa lippalakkiaan koko matkan sen päällä 😀
Kuski oli hieman outo, en tiennyt onko hän juuri herännyt, kovasti haukotteli matkalla ja ajoin aika lujaa..Pääsimme noin 30min ajon jälkeen hotellille ehjinä. Näin että taksimittarin lukema oli noin 300bath luokkaa, mutta selitysten saattelemana kuski pyysi 400b. Tajusin heti että nyt turisteja huijataan,mutta annoimme kyseisen summan kuitenkin hänelle kiltisti 😀

Meidän hotellimme Sukhumvit12 Hotels&Suites oli kyllä hinta-laatusuhteeltaan täysi kymppi. Henkilökunta huippuluokkaa ja osaavaa,voin suositella tätä hotellia todella. Hotelli sijaitsi todella lähellä pääkatua ja hyvien kulkuyhteyksien päässä.

m-15966752_10210343283832935_947661625_o
Ensimmäinen päivä menikin täysin aikaeron myrskyissä. Olimme aivan töttöröö pari ensimmäistä päivää,varsinkin ensimmäinen. Nukuimme päivällä ja yöllä valvoimme 😀 ei tehty juurikaan mitään ensimmäisenä päivänä. Kysyimme aulan neitosilta missä on lähin kauppa,he alkoivat ensin selittämään ostoskeskusta, mutta selittelyn saattelemana,pääsimme yhteisymmärrykseen ja hotellin henkilökunnan tuktuk-ajaja vei meidät muutaman sadan metrin päähän hotellista. Olisimme voineet soittaa hotelliin,jotta kuski tulisi hakemaan meidät,mutta kävelimme tottakai 3min matkan takaisin päin. Illallisen söimme oman hotellin ravintolassa,jossa oli hintalaatusuhde hyvä.

Seuraavana aamuna perjantaina 6.1.17 (ja kaikkina aamuina) menimme oman hotellin aamupalalle klo06,koska emme tosissaan nukkuneet juurikaan yöllä. Syötyämme tulimme takaisin omaan huoneeseen päiväunille. Herättyämme menimme testaamaan hotellin oman kuntosalin. Siellä oli ihan ok varusteet. Hikitreenin sai tehtyä..veti aika nopeaa kropan hapoille.

15966808_10210343284472951_1911921331_o-kopio

Päivällä lähdimme kävelemään vähän pääkadulle. Löysimme suuria ostoskeskuksia ja saimme hieman vaihdettua rahaa,jossa oli valuuttakurssi taas parempi 37bath=1€. Emme kumpikaan ei löytänyt mitään ostettavaa,joten palasimme hotellille. Huoneessamme katselimme hieman tripadvisorin kautta ravintoloita,mutta emme päättäneet mitään suorilta..lähdimme sitten kävelemään ja ihmettelemään uudelleen meininkiä. Päivä ja ilta kadulla on kyllä aika eri. Illalla kapeat kadut täyttyvät pienistä pöydistä,jotka kaikki myyvät suurinpiirtein samaa ”turstitavaraa” laidasta laitaan..kaikki mitä vain voi kuvitella ostavansa löytyi varmasti niiltä pöydiltä. Hieman silmät pyöreinä kierreltyämme,löysimme kivan näköisen ravintolan,jonka jälkeen menimme takaisin hotellille. Hotelliin päästyämme menimme ulos makoiltaviin kiikkuihin.Se oli mukavaa 🙂 Jonka jälkeen yrittämään saada unta..eipä tässäkään kunnolla onnistuttu.

15966372_10210343284232945_174015944_o-kopio

Käytimmekin viimeisenä päivänä Skytrain:ia kulkemiseen kuin myös pitkähäntävenettä (jonka kyyti oli tooodella jännittävää, kuskimme ajoin täysiä :D)
Ostimme BTS=ilmajunaan päivälipun joka oli noin 150bath/henkilö. Tämä oli klo00.00 asti voimassa,siihen asti kun junat kulkevat. Selvitin matkakirjasta minne asemalle täytyy päästä,jotta saamme otettua jokiveneen nähtävyyksille. Jäimme Sapham Taxin pysäkillä, josta oli parin askeleen päässä satamalaituri, josta lähti pikahäntävene temppeiden luo. Kyyti oli pelottavaa. Kuski ajoi todella vaudilla ja kyyti oli pomppuisaa. Toivottavasti jatkossa muut venekuskit eivät aja niin lujaa 😀 Koitimme mennä katsomaan makaavaa buddhaa ja thaimaalaisille pyhää temppeliä,mutta minulla ei ollut pitkiä housuja,joten emme päässeet temppelialuelle jossa tämä buddha makasi. Tässä temppelin portilla oli aluksi mukavan oloinen thaimaalainen poika,joka kertoi kohteliaasti,ettemme pääse koska minulla on jalat paljaana..mutta sitten alkoi se myyminen ja puhuminen. Emme meinanneet päästä tästä pojasta millään eroon. Hän olisi kovasti myynyt meille tuktuk kyydin tietylle alueelle tiettyyn hintaan, mutta emme lähteneet siihen ja sitten näytti niinkuin hän olisi kovasti loukkantunut, meni siis hänen kauppansa pilalle 😀 Tämän jälkeen koko ajan joku oli kauppaamassa kyytiä johonkin jne. huhh..meinasi hermot mennä 😀
Kävelimmekin sitten eteenpäin ja löysimme yhden temppelin Wat Suthat:in,johon oli vapaa pääsy ja sain mennä kintut paljaana. Siellä oli porttien yhteydessä hurjan näköiset (suojelija?)patsaat sekä portin toisella puolella aidan seinän vieressä buddhia pitkässä rivissä. Toisella puolella oli kissa myös nukkumassa omassa pienessä temppelissä 😀 purr.

15909194_10210343284992964_136346729_o-kopio 15966403_10210343285072966_186624302_o-kopio15935214_10210343285392974_763770787_o-kopio15943491_10210343285952988_1908865091_o-kopio15966406_10210343285232970_1345651164_o-kopio 15967317_10210343284832960_1423890775_o-kopio

Jatkoimme matkaa ja löysimme uudelleen BTS aseman ja pääsimme taas kauppakeskukseen syömään. Tämä kauppakeskus oli 7 kerrosta korkea ja lähellä urheilustadiumia.Kuvassa näkyy että täällä on edelleen kovasti joulu läsnä. Sekä heidän hiljattain edesmennyt kuningas on suuresti muistettu. Hänestä löytyy erilaisia alttareita,kuvia sekä surunauhoja ympäriinsä.

15943208_10210343284912962_988422382_o-kopio 15966943_10210343579760333_721090469_o-kopio

Kävimme syömässä jonkinlaisessa pihvipaikassa,joka oli kyllä pettymys ja kallis. Tarjoilijat eivät oikein puhuneet englantia sekä emme oikein tienneet miten koko homma toimi. Tilasimme kahdelle hengelle tarkoitetun annoksen ja uudelleen täytettävät juomat. Juomien tullessa ne oli täynnä jäätä ja juomaa meni isohkoon lasiin kerralla ehkä desin verran 😀 limsan juotua lasista tuli tarjoilija kannunsa kanssa ja kaatoi jäiden kera lasin täyteen juomaa,taas sen desin +lisää jäätä 😀 tätä tapahtui parin kerran,kunnes Teemu tajusi kaataa lasissa olevat jäät toiseen kippoon, jotta saimme kunnolla juomaa lasiin 😀 haha.oli taas kunnon asiakkaan huijaus meneillään..ruoka saapui ja se oli yhdessä lautasessa ja näytti yhden henkilön annokselta, mutta söimme sen sitten puoliksi. Maksaminenkin oli jotenkin monimutkaisesti rakennettu. Odottelimme ensin hetken kunnes tarjoilija toi kipossa laskun. Ajattelimme että hän tulee sen (normaalisti) hakemaan pöydältä, mutta ei näkynyt. Itse lähdin jo kävelemään,kunnes tarjoilija sanoi Teemulle että viedä se ravintolan oven suulle, jossa on kassa. Minä seisoin sen vieressä ja siinä kassaneiti kovasti naureskeli meidän toiminnalle 😀 noh, mikäs siinä.. Tästä päädyimme katselemaan ympärille ja yläkerta oli täynnä erilaista toimitaa..oli elokuvateatteria,keilahallia,näitä ravintoloita ja pelihallia. Menimme pelihalliin jossa oli kyllä kaikki mahdolliset pelit mitä voi pelata yksin tai yhdessä. Vaihdoimme rahaa kolikkoihin,joilla pystyi pelaamaan. Pelasimme koriksen heittoa,muuhun ei ollut enää varaa..olisihan sinne saanut tuhlattua omaisuuden,kun alkoi lapsettamaan, mutta pysyimme ruodussa 😀 haha.

15966405_10210343580160343_1859540698_o-kopio

Täältä päädyimme takaisin BTS:ään ja hotellille. Emme jaksaneet lähteä minnekkään kauas illalliselle, joten menimme hotellin ravintolaan ja siitä istumaan hotellin pihalle isojen tyynyjen päälle. Kävin kyselemässä respasta,saisiko heidän kauttaan hommattua taksia Pattayalle. Tämä onnistui ja hintakin oli kohdallaan,joten varasin meille lähdön klo 12 aamulle. Sitten taas nukkumaan,tai ainakin kokeilemaaan tulisiko uni, no ei tullut.Yö oli kunnon pyörimistä.
Aamulla sitten oikein pirtänä aamupalalle. Olisimme vaihtaneet taas rahaa,mutta vaihtopisteet taitavat olla jokapaikassa sunnuntaisin kiinni..onneksi oli jäänyt rahaa edellisiltä päiviltä jotta saisimme taksin maksettua seuraavaan kohteeseen,Pattayalle.

Bangkokista jäi hyvä mieli. Se oli kuitenkin mukavan oloinen paikka tai ainakin mielenkiintoinen. Olisi mukavaa tutustua myös eri kaupungin osa-alueisiin ja käydä kattoterasseilla, ne jäi tällä kertaa näkemättä..ehkä ensi kerralla..

Lähdimme sitten aamulla Pattayalle matka kesti noin 2tuntia ja hinnaksi tuli 1600bath,eli noin 40€. Hotellina meillä nyt on Amari Ocean hotel. Täällä viihdymme kolme päivää..tästä myöhemmin sitten lisää 🙂

15943044_10210343492318147_1379128547_o-kopio 15943079_10210343289593079_740186373_o-kopio 15967202_10210343289353073_1309214336_o-kopio

Palataan
-Sanna-Mari