Amedissa emme olisi kuin yhden yön ja saavuimme onneksi hyvissä ajoin klo14.00 hotellille. Olin katsonut hotellia varatessa, että hotelli olisi suomalaisten omistuksessa ja olin odottanut, että vastaanotossa olisi päässyt mahdollisesti puhumaan Suomea. Mutta ei ihan. Vastaanottoa ei ollut ja henkilökunta oli jotenkin ihan pihalla meidän tulosta. Kaikki tapahtui todella hitaasti. Esimerkiksi meidän piti vähä väliä kysyä saammeko avaimen, onko aamupalaa jne. Respan poika ei oikein toiminut sujuvasti. Kysyimme samalla, että saako heidän kauttaan lippuja seuraavaan kohteeseen Gilille. Kuulemma saisi ja ihan kohtuu hinnalla menon sinne 250 000 rupiaa. Jäimme kuitenkin miettimään ja lupasimme palata kohta asiaan.
Mutta saimme sitten laukkujen kantajan omaan huoneeseen. Huone oli korkelle sijoittuva bambumaja. Se oli sopiva yhteen yöhön. Olisin kyllä kuvien perusteella odottanut hieman kauniimpaa, mutta se sai kelvata.
Huoneeseen asettumisen jälkeen palasimme takaisin hotellin ravintolaan. Sielläkään henkilökunnalla ei ollut mikään kiire tuoda meille ruokalistoja tai palvella. Onneksi ruoka osoittautui maittavaksi.
Menimme respalle uudelleen ja keskustelemaan kyydistä. Siellä ei enää ollut sama poika, vaan eri. Aloimme keskustelemaan että olisimme saaneet edellisen kanssa kyydin Gilille hintaan 250 000, mutta tämä työntekijä oli kauhuissaan ettei heiltä niin halvalla saa. Hänen mukaansa hinta olisi 400 000 rupiaa meno sinne. Tästä koitimme keskustella, mutta tuloksetta. Lähdimme tielle ja etsimään kauppaa sekä jotain matkanjärjestäjää. Järjestäjä onneksi löytyi vähän matkan päässä. Tämä oli joku hostelli/ravintola/matkanjärjestäjä kombinaatio. Siihen tuli pariskunta ja he alkoivat selvittelemään saavatko meille paikat varattua. Mies koitti soittaa kahta puhelinta käyttäen kuulemma eri numeroihin, mutta kukaan ei vastannut. Lupasivat kuitenkin järjestää meille kyydin seuraavalle päivälle klo 09.00 ja joku tulee meitä silloin hakemaan hotellilta. Tämä järjestäjä mies oli kuulemma aiemmin ollut monta vuotta töissä meidän Santai hotellissa. Tiesi sen takia heti paikan. He tarjosivat meille liput taas siihen 250 000, jonka maksaisimme lautalle mentäessä. Olimme jo lähteneet, kunnes minun oli pakko palata sinne ja tahtoa joku käyntikortti heiltä, jotta osaamme soittaa heille, jos kyytiä ei saavu. Jäi nimittäin hieman orpo olo, kun emme saaneet mitään vahvistusta onko kyyti meille järjestetty vai ei. Oli vain pakko luottaa taas vieraisiin ihmisiin.
Illalla menimme altaalle uiskentelemaan ja sukeltelemaan. Sekä kävimme rannalla kiikkumassa 🙂
Aamulla herätessä meille oli tuotu parvekkeelle pannu kahvia sekä pari kuppia. Oli ihana ele heiltä. Kahvin juotua menimme alas aamupalalle. Aamupala onneksi kuului huoneen hintaan ja saimme valita listalta mitä halusimme syödä. Valmistuksessa meni valitettavan kauan ja saimme hotkia ruuan, jotta pääsemme jännittämään respalle kyydin mahdollista saapumista. Saapuminen oli myös ilmoitettu ajalle klo 8-9 välillä tulee hakemaan, mahdollisesti klo8.30.
Noh, siinä odottelimme 30 minuuttia ja onneksi auto saapui pihaan. Matka jatkui kohti lauttaa, jossa ostimme samalla menon Gili Trawangille sekä paluun sieltä suoraan lentokentälle. Saimme kaiken tämän meidän mielestä edullisesti 1 800 000 rupiaa kahdesta henkilöstä. Matkalaukut jaoteltiin kahteen pinoon. Toisessa oli menijät Gili Trawangille ja toisessa Gili Meno sekä Air. Jäimme siihen odottelemaan liput taskussa kunnes saapui pikavene. Paikalliset naiset alkoivat kantamaan turistien laukkuja ja jännäsimme sivusta koska laukut molskahtavat veteen, kun niitä nostettiin veneen katolle kyytiin. Kaikki säästyivät onneksi kuivina. Nousimme veneeseen ja matka alkoi kohti Giliä <3
-SMH