maaliskuu 2017 - honkosan

Bali, Seminyak 21.2-27.2.2017

Saavuimme Seminyakiin hotellille ja saimme laukkujen kantajan mukaan, hän oli noin 40-50vuotias mies. Hän kantoi laukut huoneeseen ja esitteli paikat. Sitten hän jäi vain kädet selän takana odottelemaan sängyn viereen. Siinä Teemulle huikkasin, että haluaako se nyt jotain tippiä kun se vain seisoo tuossa ja ei sano mitään. Teemu sille sitten, että haluatko sä tippiä kun seisot siinä. Mies siihen, että ihan teidän mukaan..eli ei muutako kaivaan rahapussia. Löysin 5 000 setelin, joka ei siis ole suuri summa. Mies katsoi sitä ja lähti nyrpeänä pois. Meillä ei ole juurikaan ollut tapana antaa kantajalle tippiä, muutako tulevassa paikassa Ubudissa olisimme voineet antaa sen palvelutason takia, mutta se tilanne meni siinä niin nopeasti, että jäi antamatta. Tipit hotellille, olemme antaneet aina lähtiessä joko jätetty seteletiä huoneeseen tai respassa oleviin tippi boxeihin. Itelle jäi tästä kantajasta todella paha maku suuhun ja valitettavasti se tuntui vaikuttavan alkuun koko hotelliin. Huoneessa oli kuitenkin mukavat ylläykset. Tervetulias hedelmäkori sekä iso kukkakimppu 🙂 Meinimme syömään hotellin ravintolaan ja sen taso oli kyllä sellainen, että rahat pois asiakkaalta ja palvelu huonoa. Eli kallista ja ruoka oli mautonta ja mitätöntä sekä palvelu huonoa, erityisesti vanhemmalta mieheltä, joka oli niin olevinaan siellä. Tarkkaili koko ajan muita työntekijöitä ja selvästi valitti heille koko ajan jostain. Nuoremmat siellä oli mukavempia, mutta harmillisesti puhuivat aika huonoa englantia, joten kommunikointi oli vaikeaa.

Päivällä menimme vielä Legianin ostoskadulle, sama katu missä toisessa päässä oli baarikatu. Kadulla kävimme monessa eri kaupassa ja ei oikein meinannut löytyä ostettavia tuotteita. Minä halusin uudet pirteät bikinit ja Teemu hihattoman hienon paidan. Ne onneksi löytyi, mutta varmaan 3km päästä. Kävimme syömässä saksalaisessa ravintolassa, jossa oli mukava mies tarjoilija ja ruoka oli ihan hyvää. Balilla on aika harvoissa paikoissa ciideriä myynnissä. Täällä maistoin jotain paikallista ciideriä, mutta se ei ollut niin hyvää kuin Bali cider.

Keskiviikko ja torstai vierähti altaalla ollessa. Pejantaina kävimme ottamassa kuvia rannalla, jossa oli todella isoja aaltoja. Rannalta sai kävellä aika pitkästi eteenpäin mereen, jotta pääsi vähääkään lähelle aaltoja. Kuvaaminen oli aika hauskaa. Saimme leikkiä hienossa säässä aaltojen kanssa.

Menimme kuvausten jälkeen rantabaariin/ravintolaan juomille. Tilasin taas pari ciideriä, jota olin jo maistanut saksalaisessa ravintolassa. Nyt maistoin mansikkaa, oli kyllä aikamoista kuraa. Juomia nauttiessa, meidän pöydän luona alkoi pörräämään vähä väliä erilaisia kauppiaita. Oli erilaisia koruja, sharonkeja, tauluja, maalauksia, pienois veneitä, leijoja, tatuointeja, jousipyssyjä jne..alkoi ottamaan hieman pannuun kaupustelijat. Mutta ostin minä heiltä yhden valko-sinisen sharongin, jota voi käyttää vaatteena ja myöhemmin suomessa esim.huivina. Sekä toiselta myyjältä ostin kaksi nilkkakorua. Sain korut ja sharongit tingattua aika alas heidän lähtöhinnastaan. Olin aiemmin sanonut eräälle naiselle, joka kauppasi koruja, että en tarvitse. Ostin toiselta sitten kuitenkin korut. No tämä aikaisempi nainen käveli uudelleen meidän ohi ja huomasi minulla nilkoissa olevat korut. Hän alkoi siinä sitten valittamaan, että ”et ostanut häneltä niitä koruja..sinä sanoit ettet halua ja nyt sinulla on joltain toiselta ostettuna korut. Osta minulta, saat samalla hinnalla millä olit ostanut nuo korut”. Koitin pyydellä häneltä moneen kertaan anteeksi, etten ostanut sinulta koruja. Mutta hän istui hiekalla varmaan 5-10min ruikuttaen asiasta. Minulla alkoi menemään hermot rouvaan. En enää häntä kunnolla huomioinut ja hän lähti siitä nyrpeänä pois. Illalla minulle sitten tuli flunssa ja kuume.

Lauantai meni huoneessa flunssaa parantaessa. Sunnuntaina kävimme ottamassa lisää kuvia aalloissa, koska ei saatu vielä täydellistä profiilikuvaa. Sekä menimme samaan ravintolaan taas istumaan hetkeksi. Ja taas siinä alkoi kuhina käymään. Siihen tuli sitten taas se sama ruikuttaja rouva inisemään edellisestä tapaamisesta. Jaksoin kuunnella häntä taas sen 5min, kunnes sanoin että okei, minä ostan jotain. Tällä tavoin pääsin hänestä eroon, mutta en saanut tingattua niin hyvin enää kuin olisin halunnut. Mutta pääsimpähän eroon hänestä 😀 win win tilanne molemmille. Illalla menimme uudelleen kyseiseen ravintolaan istumaan säkkituoleille, jotka oli ihanasta levitetty ravintolan edustalle. Ruoka oli hyvää ja jaksoin vielä sairaana istua siinä tovin ja kuunnella livebändin soittavan vieressä. Se oli sellainen tunnelma, mitä olin ajatellut Balin olevan. Rentoa musiikkia, hyvää mieltä, meri pauhaa vieressä, saa löhöillä lamppujen alla rannalla ja ruoka on hyvää.

Maanantai olikin viimeinen päivä Seminykissa. Varasin hotellin respan vieressä olevasta matkan järjestäjältä kyydityksen seuraavaan kohteeseen Ubudiin. Siinä menikin hetki, kun hinta määräytyi sen mukaan missä päin Ubudia meidän hotelli sijaitsee. Minä en sitä osannut sanoa ja siinä yhdessä alettiin kaivamaan hotellia kartoilta. Hinta oli kalliimpi versio, koska hotelli ei sijainnut keskustassa. Kyyti tulisi hakemaan meitä seuraavana päivänä klo12. Jännä odotimme sinne saapumista, koska monet blogit ja matkaajat olivat kehuneet Ubudia. Jospa pääsisi vihdoin kokeilemaan joogaa. Tästä kirjoitankin sitten seuraavassa osiossa.

-SMH

Indonesia Bali, Kuta 13.2-21.2.2017

Indonesiassa Balilla olimme useassa paikassa, joten katson järkevämmäksi pilkkoa sen moneen osaan, sekä oma alue Gilin saarten Trawangan.

Saavuimme Balin Kuta aluelle illalla noin klo 23.00 aikoihin. Hotellin respan henkilökunnan mies kyseli, että mistä ollaan ja kuinka sanoa heidän kielellään ”kiitos – Terima kasih” sekä ”ole hyvä – Sama sama”. Siinä ei paljoa muuta kerennyt enää tekemään, kuin hakemaan jostain kaupasta vettä. Oltiin kyllä taas sekaisinkaupassa valuutan kanssa, koska nyt sai nostettua itselle miljoonia 😀 eli nollien määrä seteleissä oli melkoinen.

Meille onneksi täälläkin kuului hotellimajoitukseen aamupala, joten perinteisesti aamu alkoi aamupalalla. Aamupala paikkoja oli kaksi. Toinen oli buffet tyyppinen sekä toinen oli ihana rauhallinen omassa suljetussa tilassa. Olimmekin koko hotellissa olo ajan tässä rauhallisemmassa versiossa. Saimme tilata listalta kaiken mitä halusimme ja kaksi naista palveli meitä alusta loppuun saakka. Olivat oikein miellyttäviä ja ystävällisiä. Oli hieman kuninkaallinen olo siellä. 😉 Toki kun itse ei ole tottunut tällaiseen palveluun, alkoi jatkuva kysely hieman loppu ajasta nyppimään. Mutta siinä täytyi vain ajatella, että se on heidän työnsä kysyä halutaanko me vielä lisää ruokaa ja että onhan meillä kaikki hyvin.

Hotelli sijaitsi rantakadulla ison kauppakeskuksen naapurissa ja päädyimmekin heti sinne ostoksille. Hinnat merkkivaatteissa oli aika korkeat, samaa tasoa kuin suomessa. Mutta löysimme paikallisten vaatemerkkien kerroksen ja sieltä molemmat löysimme hieman ostettavaa. Täällä shoppailussa koittaa aina pitää hieman järjen mukana, että tuleeko minun käytettyä tätä suomessa kesällä tai muuna vuoden aikana. Säästyy vaatekaapin turhalta täyttymiseltä. Löysin kauniin viininpunaisen topin, joka sopii suomessa käytettäväksi myös. Tämä on hieman lyhyt ehkä omaan makuuni, mutta onneksi omistaa korkeampi vyötäröisiä housuja. Illalla kävi sitten taas niin, että Teemulle tuli huono olo ja sitten flunssa.

Keskiviikko ja torstai meni pääsääntöisesti huoneessa ja altaalla ollessa ja Teemun levätessä.

Perjantaina lähdettiin etsimään vielä toista kauppakeskusta, joka oli lähellä Seminyak paikkaa. Tänne käveli teitä pitkin noin 45min ja rantaa pitkin 30min. Täältä löysin sitten Zarasta ihanat seilori tyyliset shortsit sekä varasin itselleni kampaajalle ajan! Olin edellisenä päivänä googlaillut paikkakunnan parhaimpia kampaamoita ja tätä Rob Peetom Spa Hair Beautya kehuttiin monessa paikkaa, jokseenkin kallis heidän hintatasoonsa nähden.

Hotellin alue oli todella rehevä. Todella iso ja hyvin hoidettu puutarha. Löytyi kaikenlaisia kukkia, puita ja vettä sekä isoja kultakaloja ja muita pienempiä mustia kaloja. Sekä Balilla on joka paikassa todella paljon erilaisia patsaita ja temppeleitä. Osa patsaista on todella ilkeän näköisiä ja osa ystävällisemmän sekä hassun näköisiä. Koitin Ubudissa ollessa kysyä eräältä oppaalta, että mitä eroa näillä patsailla on, mutta hän ei osannut sanoa siihen mitään. Tai osannut sanoa englanniksi tai ei ymmärtänyt minun kysymystä. Mutta se liittyy siihen, kun Bali on jumalten saari ja paikalliset palvovat eri jumalia ja pitävät erilaisia seremonioita sekä seremonioita aika ajoin. Ilkeän näköiset patsaat esittävät demoneita. Balilla on myös vahvasti esillä erilaiset taidemuodot. Patsaiden lisäksi esillä oli veistoksia, maalauksia, piirrustuksia ja paljon erilaisia käsitöitä. Hotellin kadulla oli myös pari erilaista taidetarvike kauppaa, josta jokaiselle taiteilijalle löytyy varmasti tarvittavat välineet työskentelyynsä.

Kävimme myös hotellin lähellä sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa syömässä ja juomassa tervetuliasjuomat. Sieltä sai myös gluteenitonta pizzaa, joten pakkohan sitä oli maistaa! Sekä tervetuliaisjuomaksi otin mohiton. En yleensä tilaa mohitoa, koska ne eivät ole maistuneet hyviltä. Mutta tämä! Ai että se oli taivaallista. Aivan super hyvä ja raikas. Myös jäätelöt olivat minun mielestäni hyviä.

Hotellin ravintolan ruuat olivat myös ihan ok. Ravintola sijaitsi rantakadun varrella. Näkymät oli todella kauniit. Ja totta kai kadulla riitti myös paljon kaupustelijoita. Kuvassa herra kauppasi henna-tatuointeja.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdin klo12 itekseni kävelemään rantaa pitkin kampaajalle. Ranta oli sellainen ”surffaajien paratiisi”. Lautoja oli joka puolella sekä todella moni mies tuli tarjoamaan minulle surffaukseen opetusta ja kaljaa. En lähtenyt ottamaan mitään opetusta surffaukseen, aallot siellä kuitenkin on aika isoja ja näin jo mielessäni, kuinka palaisin merestä naama auki, kun lauta on osunut minua päähän 😀 Sekä en ole mikään mestari uimarikaan. Surffaus jäikin meiltä kokonaan kokeilematta koko Balilla oloaikana. Ehkä ensi kerralla olemme rohkeampia sen suhteen.

Kampaajan aika oli varattu klo13, joten kerkesin hyvin katsella vielä kauppakeskusta. Kampaajaksi minulle tuli nuorehko mies stailaaja. Hän oli oikein ystävällinen ja puhui ihan hyvää englantia. Hän siinä kyseli mitä haluan tehdä hiuksilleni ja kerroin että latvat pois sekä juuri täytyy värjätä, se on kamala! 😀 Hän siinä katseli muutamaa hiusväri tupsua ja kysyi sitten apua kokeeneemmalta seniori stailaajalta. Hän tuli siihen vielä kyselemään, että mikä minulla on ajatuksena hiuksissa, onko liukuväri? Sehän se oli ja miehet saivat minulle sopivan sävyn valittua. Hiusvärin vaikuttaessa, minulle tuotiin latte sekä joku keksi. Latte oli kyllä super luksusta siihen väliin. Hiukset minulla pesi joku alempi, ehkä harjoittelija, poika. Hän oli hieman aran oloinen värin kanssa, jottei tumma tyviväri sotke minun vaaleita latvoja samalla. Pesun tuoli oli myös ihana, sain pesun ajaksi hieronnan. Kyllä minua hemmoteltiin siinä, ai että 😀 Hiukset olivat auringossa menneet aika kuivaksi, joten stailaaja otti aika reilusti latvoja pois. Vähän siinä harmitti, mutta lopputulos oli todella hyvä. Värjäys, leikkuu ja hiusten föönaus tuli maksamaan 800 000 rupiaa, eli noin 60€. Suosittelen kyllä tätä paikkaa, jos joku haluaa lähteä testaamaan ulkomailla kampaajalla oloa. Oli aika mielenkiintoista.

Illalla lähdimme baarikadulle. Tästä tuli matkalla hieman erimielisyyttä, että missä suunnalla katu sijaitsee. Minä olin kattonut omasta mielestä tarkasti mistä pitää kääntyä milloinkin. Kyllä alkoi hymy tuleen korviin asti, kun olin kerrankin oikeassa paikan suhteen! 😀 En onneksi antanut periksi tässä asiassa.Hehe. Löysimme yhden baarin, jossa sattui olemaan livebändi ja he soittivat rockimpaa musiikkia. Sehän sopi meille. Soittivat paljon ACDC:tä sekä Nirvanaa jne. Heiltä sai myös pyytää toivebiisejä 50 000 rupian hinnalla. Paljon porukka kävi toivomassa biisejä, sekä yleisö kävi laulamassa heidän kanssaan lavalla asti. Meno oli kyllä koko ajan hyvä.

Sunnuntai meni sitten siinä auringossa köllötellessä. Maanantaille otettiin hieronnat. Mulle niska-hartia ja Teemulle sport. Hierontapaikka oli hotellin alakerrassa ja todella kauniissa tilassa. Hierojat olivat todella hyviä. Ah ihanaa. Hotellin alueella oli myös kolme kissaa, jotka kävivät morjestelmassa päivän mittaan hotellin vieraita.

Hieronnan ja syönnin jälkeen menimme hotellia vastapäätä olevaan Water Bom vesipuistoon. Paikka oli kyllä huippu! Paljon erilaisia liukumäkiä. Toinen toistaan hurjempia. Saimmekin ensimmäisiin kaveriksi kaksi lasta, jotka olivat perheensä kanssa tulleet Australiasta lomailemaan. Tytön nimi oli April ja hän oli 11vuotias. Hän jutteli minulle kaikennäköistä ja pahoitteli, kun ei tiennyt missa tarkalleen Suomi sijaitsee. Sain kehujakin tältä, että en näytä kuulemma ollenkaan 30 vuotiaalta vaan ennemmin 20 vuotiaalta. Hänen siskonsa oli 32 v. ja hän oli kuulemma vanhan näköinen 😀 Lapset tsemppasivat meitä parissa ensimmäisessä liukumäessä. Näyttivät meille aina ensin mallia, kuinka mennä lukumäkeen ja ettei se ole niin kamalaa. Aika söpöä. Kamalimmat ja samalla parhaimmat oli sellaisia, missä mentiin sellaiseen pieneen sukkulaan/koppiin seisomaan alustan päälle. Näissä ohjestettiin kunnolla kuinka pitää pitää käsiä ja jalkoja koko liu’un ajan. Sitten alkoi kuulumaan lähtölaskenta ja se lattia katosi jalkojen alta. Kääääk. Näitä oli kaksi erilaista. Ensimmäinen oli todella lyhyt, meni 5 sekunnissa alas. Sitten viimeisimpien joukossa oli samanlainen sukkula, todella korkealla ja todella pikä. Liuku meni ylös ja alas ja välillä sumutti vettä sen vaudin keskellä. Järkyttävän ihanaa 😀 Olisi kyllä harmittanut itseä, jos ei olisi uskaltanut mennä kaikkiin liukumäkiin. Mutta kamalin ja oikeasti pelottavin liukumäki oli Teemun lempilasku. Oltiin kumirenkaalla kaksin ja sitten se lähti laskuun alas ja yhtäkkiä PYSTYSEINÄÄ pitkin tooodella ylös ja sieltä selkä edellä vauhdilla alas! Meistä onkin tästä tulostettu kuva ja mun ilme on just sellainen miltä se tuntu (kuvaa en kehtaa laittaa tänne esille 😀 ). Pelkäsin aivan kamalasti. En lähtenyt enää uudestaan siihen 😀

Tiistaina olikin hotellin vaihto Seminyak alueeseen. Tilasimme hotellin respasta meille taksin ja menimme odottelemaan taksin saapumista pihalle. Siihen ilmestyi sitten kaksi miestä, jotka heti alkoivat kyselemään mihin ollaan menossa ja halutaanko kyyti. He olivat sitä ennen joka päivä huudelleet jo taksia. Menimme hetkeksi siinä sekaisin, että oliko tämä nyt meidän taksikuski ja aloimme kyselemään hintaa uudelle hotellille. Onneksi siihen heti saapui ihan oikeia taksi ja hän huikkasi meille, että tilasitteko te taksin. Onneksi emme ottaneet näitä kyselijä taksia, koska he sanoivat kolminkertaisen hinnan kyydille, mitä se oli mittaritaksissa. Joten tässä taas huomasi, että pitää ottaa mittarillinen taksi! Balilaiset tuntuvat olevan aika uteliaita turisteja kohtaan. Kadulla todella moni huuteli ja kyseli mistä ollaan ja kauanko olemme olleet täällä.

Seuraavassa osiossa kirjoitan sitten Seminyakista.

-SMH

Komea Kuala Lumpur 10.2-13.2.2017

Kuala Lumpur

10.2.-13.2.2017

Langkawilta lähdettiin aamupalan jälkeen lentokentälle. Lento kesti onneksi vain 1,5h. Perille saavuimme klo 13.30 maissa. Lentokenttä oli iso! Seuraava tehtävä olisi taas saada taksikyyti hotellille. Lentokentällä oli onneksi hyvät ohjeet missä taksipiste sijaitsee, sekä varoituskylttejä taksihuijareista. Näitä pimeitä taksikuskeja riitti matkanvarrella, mutta päätimme mennä virallisia teitä kohti taksia. Saimme taksilipukkeen ja kävelimme taksien lähtöpaikalle. Saimme taksikuskiksi 71 vuotiaan valkoiseen kaapuun pukeutuneen vanhan miehen. Hän oli hahmo. Hän puhui vain Teemulle, mutta ei se minua haitannut. Vastailin ja kommentoin jos halusin. Miehen nimi oli Mohammad. Hän puhui isästään, politiikasta ja jalkapallosta. Sekä kuinka hän on aikoinaan opiskellut kiinaa ja osaa keskustella kiinalaisten asiakkaiden kanssa. Hotellille päästyämme sovimme, että Mohammad tulee hakemaan meidät takaisin lentokentälle 13 päivä. Hän antoi myös oman numeronsa, jos suunnitelmiin tulee meidän osaltamme muutosta.

Hotelli oli keskellä kaupunkia. Sekä hotellihuone oli iso. Kunnon asunto josta ei puuttunut mitään.

Hotellilta pääsi katsomaan kävellen kaupungin isoimpia nähtävyyksiä. Syötyämme menimme katsomaan kaupungin korkeinta ”Menara”tornia. Näköalatornista oli huikeat näkymät, korkeutta rakennuksella oli 421 metriä.

Täältä lähdettyämme, menimme toista tornia katsomaan -Petronas toweria/Twin toweria eli kaksoistorneja. Tämä oli komea näky. Tornien juurella oli moni kerroksinen hieno kauppakeskus, josta ei puuttunut kyllä mitään vaatekauppaa. Löyty H&M:stä Louis Vuittoniin. Tällä kertaa kiersimme muutaman putiikin nopeasti ja menimme kuvaamaan tornia ulkoapäin lisää. Täällä oli edelleen joulu ja uuden vuoden tunnelmat menossa, joten ulkoa löytyi kaikenlaisia jouluisia rakennelmia.

Lauantaina menimme uudelleen kaksoistornien kauppakeskukseen shoppailemaan. Nyt katselimme useat kaupat, myös ne joihin ei välttämättä muualla olisi ”uskaltanut” mennä sisään (mm. Marc Jacobs, Louis Vuitton, Gucci jne). Useimmissa myymälöissä oli kyllä palvelu kohdillaan, tätä suomeen lisää. Kauppakeskuksessa oli myös yläkerrassa iso elokuvateatteri, johon menimmekin katsomaan Split elokuvan. Elokuva oli kyllä hyvä! Teemu innostui lopussa näytettävästä elokuvahahmosta 😀 Mutta ei siitä sen enempää. Illalla menimme katsomaan jalkapalloa paikalliseen pubiin, koska Arsenalin peli oli alkamassa. Pubissa saimme ruoan päällisiksi vielä ilmaisen jäätelöannoksen. Se oli mukava yllätys. Pelin jälkeen menimme vielä drinksuille. Kaikki coctailit olivat uusia tuttavuuksia meille ja otimme ne, jotka kuulostivat hyviltä. Loppu tulokset olivat aika mielenkiintoiset 😀 Coctailit olivat myös esitetty pelikorttien muodossa, mukava uusi idea esitellä drinksuja.

Sunnuntaina päätimme lähteä hieman eri paikkaan seikkailemaan ja kävelimme Central Markettiin. Tai yritimme kävellä helposti sinne. Kuala Lumpur on kyllä sekava, jos yrittää kartan kanssa ensimmäistä kertaa kierrellä 😀 Menimme matkan aikana intialaiskorttelin läpi ja tuli kyllä sellainen tunne, että onneksi on päivä ja onneksi Teemu on minun vierellä. Miehiä oli kadut aivan täynnä ja katseita riitti. Minulla olisi varmaan pitänyt olla pidempää vaatetta päällä sillä hetkellä. Noh, tästä selvittyämme ja hermoja menettäessä pyörimme ympäriinsä etsien tätä Central kauppakeskusta, sen pitäisi olla hyvä ostospaikka. Emme löytäneet ja kysyimme poliisilta apua. Hän alkoi viittomaan eteenpäin ja sanoi sen olevan jonkin matkaa edessä päin tietyn rakennuksen kohdalla. Kiitettyämme, lähdimme tarpomaan takaisin päin sinne mistä olimme tulleet. Vihdoin ja viimein löysimme kyseisen paikan. Paikka oli vanha ja rähjäinen..kuin iso basaari olisi vain laitettu rakennuksen sisälle, eli ei siis mitään ihmeellistä nähtävää. Muistoesineitä ja tuliaisia nyt tietenkin sieltä pystyi helposti ostamaan. Ostimmekin kaksoistornien pikkuisen patsaan. Emme menneet edes siellä syömään, vaikka nälkä oli kamala. Lähdimme kiinalaiskorttelin kautta takaisin hotellille. Onneksi tämä kortteli oli mukavampi kävellä.Yhden bussipysäkin kohdalla oli tällaisia huikeita sarjakuva ukkeleita patsaina!

Kävimme pikaisesti hotellin aulassa ja katsoimme missä Hard Rock Cafe ravintola sijaitsee. Se olikin ihan vieressä, joten jatkoimme matkaa sinne. Koska minulla on gluteenin yliherkkyys ja joudun syömään rajoitetusti, mietin aina ravintolaan mennessä, että kysynkö heiltä onko gluteenittomia ruoka-annoksia. Usein jätän tämän kysymyksen kysymättä, mutta nyt päätin kysyä Hard Rockissa, koska se on kuitenkin aika iso ketju. Noh, olisi voinut jättää kysymättä 😀 Kysyin meitä ensin palvelleelta tarjoilijalta asiasta ja hänen ilmeensä oli heti sellainen että ”öööö mistä toi nainen puhuu..” Hän lupasi kuitenkin selvittää heti asiaa. Sitten meni pieni hetki ja tuli toinen tarjoilija kysymään, että onko tilaus otettu jo vastaan. Sanoin hänelle että on osittain, mutta hänen kolleegansa juuri selvittää minulle asiaa, että saako teiltä gluteenittomia ruoka-annoksia. Hänen ilmeensä meni samanlaiseksi ja hän lupasi myös selvittää asiaa keittiöstä. Nooh! Sitten meni taas pieni hetki, kun tuli kolmas mies. Hän puhui hyvää englantia ja esitteli itsensä päälliköksi. Hän selvensi ettei heiltä valitettavasti saa gluteenittomia tuotteita, koska heidän keittiössä ei riitä kapasiteetti, jotta ruoka olisi viljatonta. Kiittelin kovasti vaivannäöstä ja päällikkö jatkoi matkaansa. Tässä tuli taas sellainen hetki, että voi kun olisi pitänyt vain suunsa kiinni. Mutta sain todella hyvää palvelua kerrankin asian tiimoilta ;D Löysin ruokalistalta minulle sopivan annoksen ja kohta olo oli taas mukava, kun sai murua rinnan alle.

Illalla menimme katsomaan uudelleen kaksoistorneja otimme lisää kuvia eri puolilta rakennusta. Paikalla oli monia muitakin turisteja räpsimässä kuvia komeasta rakennuksesta.

Maanantaina kävimme aamulla vielä kuntosalilla sekä jännityksellä odotimme tuleeko sovittu taksikuskimme hakemaan meitä. Olimme lauantaina kylläkin jo puhuneet hänen kanssaan puhelimessa, koska meidän täytyi aikastaa tunnilla sovittua ajan kohtaa, koska lentokentällä menisi kuitenkin enemmän aikaa kuin olimme aikaisemmin ajatelleet. Joten kuski tuli kuin tulikin hakemaan meitä sovitusti klo 14.00. Ja pääsimme matkaamaan seuraavaa maata kohti, joka on Indonesian Bali. Tästä lisää seuraavassa..

-SMH